Simulaatioharjoituksen jälkeisen oppimiskeskustelun ohjaaminen

Abstract

Simulaatioharjoituksen jälkeistä oppimiskeskustelua (debriefing) pidetään oppimisen kannalta tärkeimpänä vaiheena simulaatioharjoittelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata oppimiskeskustelun ohjaamista simulaatio-ohjaajien toteuttamana. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa oppimiskeskustelukäytänteistä saatujen havaintojen perusteella. Tutkimuksessa kartoitettiin miten oppimiskeskustelu toteutetaan ja mistä asioista simulaatio-ohjaajan verbaalinen kommunikaatio oppimiskeskustelussa koostuu. Aineisto kerättiin havainnoimalla simulaatio-ohjaajia ja ohjaustilannetta kymmenessä oppimiskeskustelussa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti kuvailevalla analyysillä sekä aineistolähtöisesti teemoittelemalla.

Tuloksista selvisi, että oppimiskeskusteluissa oli niin yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksiakin. Oppimiskeskustelu oli kestoltaan 25-50 minuuttia ja sen ryhmäkoko vaihteli neljästä kahteentoista. Oppimiskeskustelu järjestettiin eri tilassa kuin harjoitus. Oppimiskeskustelun rakenteet poikkesivat toisistaan, mutta kaikissa analysoitiin tapahtumia pohtimalla onnistuneita tai kehitettäviä asioita. Simulaatio-ohjaajan sanallinen kommunikointi oppimiskeskustelussa koostui opettamisesta ja ohjaamisesta, reflektointiin haastamisesta, keskustelun ohjaamisesta sekä palautteen antamisesta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että oppimiskeskustelut toteutuvat pääsääntöisesti yleisen käytännön mukaisesti. Oppimiskeskusteluissa kuitenkin nähdään vaihtelevia ohjaamiskäytänteitä. Lisätutkimus on tarpeen vaihtelevien käytänteiden oppimisvaikutuksen selvittämiseksi. Voidaan pohtia myös, pitäisikö oppimiskeskustelun ohjaamisessa käyttää systemaattista työkalua tasalaatuisemman oppimismahdollisuuden tarjoamiseksi.

Debriefing is thought to be the most important phase considering learning in simulation training. The purpose of this thesis was to gather information about how the debriefing is carried out by the facilitators. The objective was to collect information on facilitating practices. Content of facilitators’ communication, structure of debriefing and other aspects of the debriefing situation were examined by observation. The data were collected from ten debriefing sessions by observing the facilitators and the situation. The data were analyzed using descriptive analysis and thematic analysis.

The debriefing lasted 25-50 minutes and the group consisted of four to twelve learners. The structures of the debriefings differed from each other. All the debriefings consisted of analysis phase where the team were informed what was correct or incorrect about the performance by instructor, group or themselves. The results suggest that the facilitators’ communication in the debriefing consisted of teaching and instructing, encouraging to reflect, guiding the discussion and giving feedback.

The findings indicate that there are different debriefing practices. The further research is required to determine whether the variation has an influence for learning. In the future, one might also consider if the debriefing practices should be pre-planned and structured in order to serve equal opportunities for learning in the debriefing.