Oksaisen kuusihakkeen saatavuus sahateollisuudesta biojalostuksen raaka-aineeksi. Case: Koskisen Oy
Suutala-Nousiainen, Katariina (2017)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Suutala-Nousiainen, Katariina
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060111850
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060111850
Tiivistelmä
Sahateollisuuden sivutuotteena syntyy märkähaketta pääasiassa pelkkahakkureilla, jotka hakettavat tukin pyöreät pinnat. Sahalla hake seulotaan mahdollisimman tasaiseen palakokojakaumaan massanvalmistuksen vaatimusten mukaisesti. Sulfaattisellun valmistuksessa hakkeen mitoista erityisesti paksuudella on suuri merkitys keittonesteiden tasaiseen imeytymiseen ja sitä kautta keiton onnistumiseen.
Hakkeen seulonnassa voidaan erottaa ylisuuri ja ylipaksu hake. Ylisuuri hake yleensä haketetaan uudelleen ja asiakas asettaa maksimirajan ylipaksun hakkeen osuudelle. Kirjallisuuden perusteella tiedettiin, että yksi syy ylipaksun hakkeen syntymiseen ovat oksat, joiden ominaisuudet eroavat muusta puuaineksesta. Tutkimussuunnitelmaa tehdessä havaittiin, että myös ylisuuri hake sisälsi paljon oksia. Oksat lisäävät energian- ja kemikaalikulutusta massanvalmistuksessa ja ylisuuressa hakkeessa voivat tukkia tasoseulan ylätason reikiä.
Puun sisäoksat sisältävät paljon uuteaineita. Kuusen (Picea abies) sisäoksissa on noin 10 % bioaktiivisia lignaaneja, joista HMR-lignaanin osuus on noin 70 - 85 %. HMR-lignaani on herättänyt paljon mielenkiintoa mm. sen antioksidatiivisten ja antikarsinogeenisten ominaisuuksien vuoksi.
Tutkimuksessa selvitettiin ylipaksun ja ylisuuren hakkeen muodostaman ylitteen oksamateriaalin määrä kuusen latva- ja välitukista. Latvatukin ylitteessä oksia oli 12,4 % ja välitukin ylitteessä 5,4 – 5,8 % kuivamassan perusteella laskettuna. Oksan osuus märkähakkeesta oli 0,9 – 1,0 %, minkä perusteella materiaalivirran hyödyntämistä korkean lisäarvon tuotteisiin kannattaa selvittää lisää. Oksainen ylite voidaan erottaa jo sahalla esim. ennen tasoseulaa olevalla kiekkoseulalla. Oksahake voidaan edelleen erottaa ylitteestä seulontamenetelmillä, jotka perustuvat oksan ja muun puuaineksen väliseen tiheyseroon.
Hakkeen seulonnassa voidaan erottaa ylisuuri ja ylipaksu hake. Ylisuuri hake yleensä haketetaan uudelleen ja asiakas asettaa maksimirajan ylipaksun hakkeen osuudelle. Kirjallisuuden perusteella tiedettiin, että yksi syy ylipaksun hakkeen syntymiseen ovat oksat, joiden ominaisuudet eroavat muusta puuaineksesta. Tutkimussuunnitelmaa tehdessä havaittiin, että myös ylisuuri hake sisälsi paljon oksia. Oksat lisäävät energian- ja kemikaalikulutusta massanvalmistuksessa ja ylisuuressa hakkeessa voivat tukkia tasoseulan ylätason reikiä.
Puun sisäoksat sisältävät paljon uuteaineita. Kuusen (Picea abies) sisäoksissa on noin 10 % bioaktiivisia lignaaneja, joista HMR-lignaanin osuus on noin 70 - 85 %. HMR-lignaani on herättänyt paljon mielenkiintoa mm. sen antioksidatiivisten ja antikarsinogeenisten ominaisuuksien vuoksi.
Tutkimuksessa selvitettiin ylipaksun ja ylisuuren hakkeen muodostaman ylitteen oksamateriaalin määrä kuusen latva- ja välitukista. Latvatukin ylitteessä oksia oli 12,4 % ja välitukin ylitteessä 5,4 – 5,8 % kuivamassan perusteella laskettuna. Oksan osuus märkähakkeesta oli 0,9 – 1,0 %, minkä perusteella materiaalivirran hyödyntämistä korkean lisäarvon tuotteisiin kannattaa selvittää lisää. Oksainen ylite voidaan erottaa jo sahalla esim. ennen tasoseulaa olevalla kiekkoseulalla. Oksahake voidaan edelleen erottaa ylitteestä seulontamenetelmillä, jotka perustuvat oksan ja muun puuaineksen väliseen tiheyseroon.