Pöytä on katettu : Noutopöydän kannattavuus Kansanlääkintäkeskuksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kansanlääkintäkeskus, Hotelli Kaustinen, jossa oli tarvetta noutopöydän kustannuksien kartoittamiselle, joka valikoituikin opinnäytetyön aiheeksi. Tavoitteena oli löytää mahdollisia euromääräisiä säästökohteita sekä keinoja kannattavuuden parantamiseen.

Teoriaosuudessa pyrittiin tarkastelemaan ensin yleisesti taloushallintoa, jonka jälkeen lähdettiin tarkastelemaan ensin tarkemmin kustannuslaskentaa ja sen jälkeen kannattavuusajattelua. Menetelminä käytettiin sekoitusta sekä kvalitatiivisesta- että kvantitatiivisesta-tutkimusmenetelmistä, eli seurantajakson aikana kartoitettiin raaka-ainekustannuksia lomakkeen, havainnoinnin sekä osallistuvan haastattelun avulla. Tästä saatua tietoa analysoitiin kvantitatiivisesti.

Johtopäätöksinä nostettiin esille ruoan tasalaatuisuuden parantamista esimerkiksi annoskorttien sekä kiertävän ruokalistan avulla. Kuitenkin huomattiin, että hävikkiä syntyi yllättävän vähän, jolloin hyödynnettävissä olevat ruoat pystyttiin hyvin uusiokäyttämään tai muuten hyödyntämään. Parannusehdotuksena suositeltaisiin, että laitettaisiin esille vielä pienempiä annoksia, jotta pöytää jouduttaisiin seurata tarkemmin ja se pysyisi houkuttelevampana.

The commissioner for this thesis was Kansanlääkintäkeskus, Hotel Kaustinen, which had the need for the evaluation of the costs of the buffet table, and this became the topic of the thesis. The aim of the thesis was to find out if there were any costs that could have been cut and ways to improve the profit-ability of the buffet table and the operation of the restaurant.

The theoretical framework was about financial management in general and then more about cost ac-counting and profitability accounting. As research methods were used both qualitative and quantita-tive methods, so that the information was gathered with the mix of a self-made form, observation and an interview.

The results were good, but some things could be done differently. There wasn’t much waste, because much of the food could be reused. As a conclusion, the food could be more of a uniform quality, and this could be done with the help of cycling the weekly menu and using specific recipes for the food.