KUN KEHO KOKEE : Nuoruudenaikaisen elävän musiikin välitön vaikutus dementoituneen ikääntyneen kehonkieleen
Peltonen, Miia; Norppa, Susanna; Ruuska-Kvist, Johanna (2010)
Peltonen, Miia
Norppa, Susanna
Ruuska-Kvist, Johanna
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004297292
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004297292
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko nuoruudenaikaisella esitetyllä musiikilla välitöntä vaikutusta dementoituneen ikääntyneen kehonkieleen. Tällä hetkellä keskivaikeasti ja vaikeasti dementoituneita on Suomessa noin 80 000. Kun dementoituneiden henkilöiden määrä lisääntyy tulevaisuudessa, yhteiskunnan tulee edistää ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä osallistumista virikkeelliseen toimintaan. Yksi keino tukea osallistumista on musiikin käyttö arjen eri tilanteissa.
Opinnäytetyössä oli sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen piirteitä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa musiikin välittömistä vaikutuksista dementoituneiden ikääntyneiden arjessa sekä rohkaista ja edistää musiikin käyttöä toimintamuotona osana hoitoa ja kuntoutusta.
Tutkimus toteutettiin keskisuomalaisessa vanhainkodissa kevään 2009 aikana. Tutkimukseen osallistui 15 keskivaikeasti ja vaikeasti dementoitunutta ikääntynyttä, joita havainnoitiin neljässä konsertissa. Tutkimusaineisto kerättiin Volitional Questionnaire -havainnointimenetelmän avulla. Menetelmä perustuu Kielhofnerin Inhimillisen toiminnan malliin.
Tutkimustulosten analyysin pohjalta muodostui kolme ryhmää kehonkielen lisääntymisen perusteella. Kahdessa ryhmässä (yhteensä 13 henkilöä) musiikki lisäsi kehonkieltä. Kolmannessa ryhmässä (2 henkilöä) musiikilla ei ollut vaikutusta kehonkieleen. Yleisimmin kehonkieli ilmeni laulamalla mukana, hymyilemällä ja nauramalla sekä tutkimalla ympäristöä. Konserttien välillä ei ilmennyt havaittavaa muutosta kehonkielessä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että elävällä musiikilla on välitöntä vaikutusta dementoituneiden ikääntyvien kehonkieleen. Opinnäytetyön tutkimus ja aikaisemmat tutkimukset, joihin perehdyimme tukevat musiikin käyttöä dementoituneen hyvinvoinnin tukemisessa.
Opinnäytetyössä oli sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen piirteitä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa musiikin välittömistä vaikutuksista dementoituneiden ikääntyneiden arjessa sekä rohkaista ja edistää musiikin käyttöä toimintamuotona osana hoitoa ja kuntoutusta.
Tutkimus toteutettiin keskisuomalaisessa vanhainkodissa kevään 2009 aikana. Tutkimukseen osallistui 15 keskivaikeasti ja vaikeasti dementoitunutta ikääntynyttä, joita havainnoitiin neljässä konsertissa. Tutkimusaineisto kerättiin Volitional Questionnaire -havainnointimenetelmän avulla. Menetelmä perustuu Kielhofnerin Inhimillisen toiminnan malliin.
Tutkimustulosten analyysin pohjalta muodostui kolme ryhmää kehonkielen lisääntymisen perusteella. Kahdessa ryhmässä (yhteensä 13 henkilöä) musiikki lisäsi kehonkieltä. Kolmannessa ryhmässä (2 henkilöä) musiikilla ei ollut vaikutusta kehonkieleen. Yleisimmin kehonkieli ilmeni laulamalla mukana, hymyilemällä ja nauramalla sekä tutkimalla ympäristöä. Konserttien välillä ei ilmennyt havaittavaa muutosta kehonkielessä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että elävällä musiikilla on välitöntä vaikutusta dementoituneiden ikääntyvien kehonkieleen. Opinnäytetyön tutkimus ja aikaisemmat tutkimukset, joihin perehdyimme tukevat musiikin käyttöä dementoituneen hyvinvoinnin tukemisessa.