Peilinaamiomenetelmä : kehittämäni naamiomenetelmän kuvaus ja kysymyksiä

Abstract

Opinnäytetyössäni yritän ymmärtää erään ohjaamani teatteriesityksen harjoituksissa tapahtunutta jäljittelemiseen liittyvää ilmiötä.

Ilmiö tuli esiin erään harjoitteen myötä, kehittäessämme naamiomenetelmää, jota sovitimme osaksi kyseistä teatteriesitystä. Olen poiminut eri tieteenaloilta lainauksia aiheista, joita vasten heijastan naamiomenetelmän nostattamia kysymyksiä.

Osioiden myötä aiheen käsittelemisen taustalla oleva väitteeni terävöityy: Väitän, että harjoitteessa tapahtunut ilmiö liittyy siihen, että katsoja odottaa näkevänsä näyttelijässä peilikuvansa: Koska näyttelijä ei tarjoa heijastuspintaa peilaukselle, katsojan omakuva hajoaa.

In my thesis, I try to understand a phenomenon related to imitation. The phenomenon occurred with one of the exercises during the rehearsals, as the mirror-mask -method was being developed. The mask-method was to be part of a theater-play I directed. During the thesis, I reflect the questions which the method brought up on various references.

As the text proceeds my argument sharpens: I claim that the phenomenon in question is related to the spectator’s expectation of seeing the actor as a mirror image: As the actor does not provide the surface for reflection, the spectator’s self-image breaks down.