Lasten luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja vahvistaminen : vahvuusperustaisten toimintamallien kehittäminen varhaiskasvatuksen arkeen
Sipilä, Kirsi; Simolin, Sanni-Maria (2017)
Sipilä, Kirsi
Simolin, Sanni-Maria
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017062013868
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017062013868
Tiivistelmä
Tämän kehittämistyön tavoitteena oli kehittää vahvuusperustaisia toimintamalleja varhaiskasvatuksen arkeen. Tarkoituksena oli kehittää erilaisia menetelmiä, joita käyttämällä voidaan yhdessä lasten kanssa löytää jokaisessa lapsessa olevia luonteenvahvuuksia ja vahvistaa niitä. Hyvän huomaaminen ja sen sanoittaminen ovat tärkeitä asioita, sillä kannustava ja kaikin puolin myönteinen kasvatus vahvistaa lapsen itsetuntoa ja sitä kautta tukee hyvinvointia.
Kehittämistyön menetelminä käytettiin kokeilua, keskustelua, arviointia, kirjallisia menetelmiä ja aikaisempaa tietoa. Toiminnan sisältöjä suunniteltaessa pohdittiin aiemmin löytynyttä teoriatietoa myönteisestä kasvatuksesta lapsiryhmässä. Tietoperusta on siis ollut taustalla toiminnan suunnittelussa. Sen pohjalta suunniteltiin erilaisia leikkejä ja pelejä käytännön toteutukseen lasten kanssa. Muistiinpanoja tehtiin sekä ennen, että jälkeen toteutuksen. Muistiinpanoissa arvioitiin toimintatapojen ja -mallien toimivuutta. Tällaisella menettelyllä kehittämistyössä päästiin lopullisen tuotoksen syntymiseen.
Lopullisen kehittämistyön tuotoksena syntyivät luonteenvahvuuskortit. Luonteenvahvuuskortteihin on valittu luonteenvahvuuksista ne, joiden ajateltiin olevan yksinkertaisia, tärkeitä ja varhaiskasvatusikäisten lasten ymmärrettävissä. Kortteja syntyi 12 kappaletta. Kortit ovat menetelmä luonteenvahvuuskasvatukselle. Korttien avulla on mahdollista tutustuttaa lapset luonteenvahvuuksiin, sekä opettaa niiden merkitystä ja tietoista käyttöä arjessa. Luonteenvahvuuskorttien rinnalle kehitettiin toimintaohjekortit, joihin on kerätty erilaisia hyväksi havaittuja toimintaohjeita. Toimintaohjekorttien on tarkoitus helpottaa kasvattajia luonteenvahvuuskorttien käytössä.
Luonteenvahvuuskorttien ja toimintamallien kautta lapset ymmärsivät, mitä luonteenvahvuudet ovat ja miten ne ilmenevät arjen erilaisissa tilanteissa. Lapset tulivat tietoisiksi siitä, että jokaisessa meissä on vahvuuksia. Lapset oppivat tunnistamaan erilaisia luonteenvahvuuksia itsessään sekä nimeämään niitä. Tuloksena oli lisääntynyt luonteenvahvuuksien käyttö lasten puheessa ja kanssakäymisessä vertaisten kanssa.
Kehittämistyön menetelminä käytettiin kokeilua, keskustelua, arviointia, kirjallisia menetelmiä ja aikaisempaa tietoa. Toiminnan sisältöjä suunniteltaessa pohdittiin aiemmin löytynyttä teoriatietoa myönteisestä kasvatuksesta lapsiryhmässä. Tietoperusta on siis ollut taustalla toiminnan suunnittelussa. Sen pohjalta suunniteltiin erilaisia leikkejä ja pelejä käytännön toteutukseen lasten kanssa. Muistiinpanoja tehtiin sekä ennen, että jälkeen toteutuksen. Muistiinpanoissa arvioitiin toimintatapojen ja -mallien toimivuutta. Tällaisella menettelyllä kehittämistyössä päästiin lopullisen tuotoksen syntymiseen.
Lopullisen kehittämistyön tuotoksena syntyivät luonteenvahvuuskortit. Luonteenvahvuuskortteihin on valittu luonteenvahvuuksista ne, joiden ajateltiin olevan yksinkertaisia, tärkeitä ja varhaiskasvatusikäisten lasten ymmärrettävissä. Kortteja syntyi 12 kappaletta. Kortit ovat menetelmä luonteenvahvuuskasvatukselle. Korttien avulla on mahdollista tutustuttaa lapset luonteenvahvuuksiin, sekä opettaa niiden merkitystä ja tietoista käyttöä arjessa. Luonteenvahvuuskorttien rinnalle kehitettiin toimintaohjekortit, joihin on kerätty erilaisia hyväksi havaittuja toimintaohjeita. Toimintaohjekorttien on tarkoitus helpottaa kasvattajia luonteenvahvuuskorttien käytössä.
Luonteenvahvuuskorttien ja toimintamallien kautta lapset ymmärsivät, mitä luonteenvahvuudet ovat ja miten ne ilmenevät arjen erilaisissa tilanteissa. Lapset tulivat tietoisiksi siitä, että jokaisessa meissä on vahvuuksia. Lapset oppivat tunnistamaan erilaisia luonteenvahvuuksia itsessään sekä nimeämään niitä. Tuloksena oli lisääntynyt luonteenvahvuuksien käyttö lasten puheessa ja kanssakäymisessä vertaisten kanssa.