Ergoterapeuters uppfattningar om möjligheter att främja arbetsförmåga hos arbetslösa unga

Abstract

Syftet med detta arbete är att utreda ergoterapeuters uppfattningar om yrkeskårens möjligheter att främja arbetsförmågan hos unga arbetslösa med mental ohälsa. Unga arbetslösa är en stor samhällsgrupp och ett ständigt återkommande ämne i samhällsdebatten. Forskning indikerar att det finns ett samband mellan arbetslöshet och mental ohälsa, och att det ena kan leda till det andra. Arbetslöshet påverkar arbetsförmåga och anställbarhet, och kan leda till aktvitetsorättvisa. Ergoterapeuter torde besitta kunskapen för att stöda unga arbetslösa, men möter inte målgruppen före funktionsnedsättningar redan uppstått. Som examensarbetets referensram fungerade Model of Human Occupation, genom vilken arbetsförmåga granskas och härleds till aktivitetsidentitet och aktivitetskompetens. Examensarbetet är en empirisk kvalitativ studie med induktiv ansats. Sex(6) ergoterapeuter deltog i en semistrukturerad temaintervju. En materialbaserad innehållsanalys användes för att frambringa fem (5) centrala teman. Ergoterapeuterna beskrev hur man kan stöda aktivitetsidentitet och aktivitetskompetens genom att kartlägga och ställa upp mål, genom att möjliggöra grupptillhörighet, att utveckla färdigheter genom aktivitet, förstärka brukarens känsla av egenmakt och genom att samarbeta för att utveckla nya tjänster. Ergoterapeutens möjligheter att arbeta med unga arbetslösa och vikten av att förebygga förlust av arbetsförmåga redan i skolåldern poängterades. Examensarbetet innehåller rekommendationer för praxis och förslag på arenor där ergoterapeuters medverkan kunde ökas. Rekommendationerna berör skolmiljö, ungdomsarbete, arbetslöshet och omformning av befintliga tjänster.

The aim of this thesis is to examine how occupational therapists view their possibilities to support young unemployed persons’ ability to work. Youth unemployment is widespread and a recurring topic in social debate. Research indicates that there is a relationship between unemployment and mental illnesses, and that one can be the cause of the other. Unemployment affects a person’s employability, their ability to work, and can lead to occupational injustice. Occupational therapists are perceived to have the competence to support unemployed youth, but these two do not meet until the functional disorder has already occurred. The Model of Human Occupation is used as a frame of reference, through which the ability to work is viewed and derived to occupational identity and occupational competence. The thesis is an empirical, qualitative study with an inductive approach. Six (6) occupational therapists participated in semi-structured thematic interviews. The data was analysed using a material-based content analysis, which resulted in five (5) main themes. The occupational therapists that were interviewed described how the occupational identity and occupational competence of young unemployed people could be supported through assessment and evaluation, through enabling their sense of solidarity, developing their skills through occupations, through empowerment and through co-operation in order to develop new services. The possibilities for occupational therapists to work with unemployed youth was underlined, as was the importance of early intervention through the educational system. The study includes implications and recommendations for practices and fields where occupational therapy involvement could be increased. The recommendations involve examples about the educational system, youth work, unemployment services and recompositing of existing services.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää toimintaterapeuttien näkemyksiä mahdollisuuksistaan edistää mielenterveysongelmaisten työttömien nuorten työkykyä. Yhteiskuntatasolla nuoret työttömät muodostavat suuren ryhmän ja aihe nousee toistuvasti esiin yhteiskuntakeskusteluissa. Tutkimus osoittaa, että työttömyyden ja mielenterveysongelmien välillä on yhteys, joista toinen voi johtaa toiseen. Työttömyys voi vaikuttaa yksilön työkykyyn ja työllistettävyyteen sekä johtaa toiminnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen. Toimintaterapeuteilla lienee ammattitaitoa nuorten työttömien ennaltaehkäisevään tukemiseen, mutta toimintaterapeutit eivät kuitenkaan kohtaa kohderyhmää ennen kuin toimintahäiriöt ovat jo muodostuneet. Työn viitekehyksenä toimi inhimillisen toiminnan malli jonka kautta työkykyä tarkastellaan, ja josta toiminnallinen pätevyys ja toimintakyky nousivat käsitteinä ohjaamaan työn suuntaa. Opinnäytetyön empiirinen osio toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin, työssä käytettiin induktiivista lähestymistapaa. Kuusi (6) toimintaterapeuttia osallistuivat puolistrukturoituun teemahaastatteluun. Viisi (5) keskeistä teemaa nousi esille aineistolähtöisessä sisällön analyysissa. Toimintaterapeutit kuvailivat kuinka toiminnallista identiteettiä ja toiminnallista pätevyyttä voidaan tukea perusteellisen kartoittamisen ja tavoitteen asettamisen kautta, mahdollistamalla yhteenkuuluvuuden tunnetta, edistämällä taitoja toiminnan avulla ja vahvistamalla nuoren voimaantumisen kokemusta sekä moniammatillisen yhteistyön kautta uusia palveluja kehittämällä. Toimintaterapeuttien mukaan nuorten työttömien työkyvyn alentumisen ehkäisemiseksi tarvitaan ennaltaehkäiseviä interventioita jo koulumaailmassa. Opinnäytetyö sisältää käytännön suosituksia sekä ehdotuksia osa-alueista joissa toimintaterapeutin vaikuttavuutta voisi lisätä. Suositukset koskevat kouluympäristöä, nuorisotyötä, työttömyyttä ja olemassa olevien palveluiden kehittämistä.