Terveydenhoitajien toteuttama terveysliikuntaneuvonta Karhukuntien alueella

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Karhukuntien alueen aikuisväestön parissa työskentelevien terveydenhoitajien käsitystä heidän roolistaan terveysliikun-taneuvonnassa ja osana terveysliikunnan palveluketjua. Opinnäytetyössä selvitettiin myös terveysliikuntasuosituksen tunnettavuutta ja lisäkoulutuksen tarvetta tervey-denhoitajien keskuudessa. Tutkimus on osa Satakunnan ammattikorkeakoulun hal-linnoimaa Terveysliikunnan palveluketju Terveyssektorilla-projektia, jonka tarkoi-tuksena on kehittää terveysliikunnan palveluketjua terveyssektorilla Karhukunnissa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena huhtikuussa 2008. Vastausprosentiksi muodostui 84 %.

Terveydenhoitajat suhtautuivat terveysliikuntaneuvontaan osana heidän työtään myönteisesti. Kuitenkin alle puolet terveydenhoitajista toteutti terveysliikuntaneu-vontaa melkein kaikkien asiakkaiden kanssa ja 22 % joka toisen asiakkaan kanssa. Terveysliikuntaneuvontaan käytettiin vastaanottokäynnillä aikaa 5-10 minuuttia (77 % vastaajista). Yleisimmiksi syiksi terveysliikuntaneuvonnan toteutukseen mainittiin asiakkaan ylipaino, kohonnut verenpaine sekä diabeteksen ennaltaehkäisy ja hoito. Suullinen neuvonta oli yleisin tapa terveysliikuntaneuvonnan toteutukseen (67 % vastaajista) ja puolet vastaajista käytti kirjallista materiaalia suullisen neuvonnan lisäksi. Terveysliikuntaneuvontaan eniten vaikuttavia tekijöitä olivat asiakkaiden kiinnostuksen puute, ajan puute ja liikuntaohjelmien laatimisen vaikeus. Terveyslii-kuntasuosituksen tunnettavuus jäi epäselväksi.

Terveydenhoitajista 63 % koki tarvitsevansa terveysliikuntaneuvontaan liittyvää lisä-koulutusta. Asiakkaiden motivointi oli eniten toivottu asia lisäkoulutuksen sisältöön liittyen. Jopa kolme neljäsosaa terveydenhoitajista ilmoitti, että organisaatiossa, mis-sä he työskentelevät, ei ole terveysliikunnan palveluketjua. Yhtä monen terveyden-hoitajan työpaikassa ei ollut sovittu yhteisistä terveysliikuntaneuvonnan käytännöistä. Koska terveysliikunnan palveluketju oli harvinainen, terveydenhoitajilla ei voinut olla selkeää käsitystä omasta roolistaan siinä.

HEALTH-ORIENTED PHYSICAL ACTIVITY COUNSELLING CARRIED OUT BY PUBLIC HEALTH NURSES IN KARHUKUNTA AREAS

The purpose of this thesis was to chart views of public health nurses, who work with adults in Karhukunta, about their role as a part of health-oriented physical activity and service chain. This thesis charted also general knowledge of the physical activity recommendations and need for further education among public health nurses. The survey was implemented as a part of “Service chain of health-oriented physical activ-ity at health sector” -project administered by Satakunta University of Applied Sci-ences. The target of the project is the development of service chain in health-oriented physical activity in primary health care in Karhukunta. The study was executed as an inquiry in April 2008. The response rate was 84%.

The public health nurses were well disposed towards health-oriented physical activ-ity counselling as a part of their work. However less than half of the public health nurses executed health-oriented counselling with almost all clients and 22 % with every other clients. In reception 5-10 minutes was used to health-oriented physical activity counselling (77 % of respondents). The most common reasons mentioned for promoting physical activity was client’s overweight or need for diet, arterial hyper-tension and prevention and treatment of diabetes. The most common way of giving health-oriented counselling was verbal advisement ( 67 % of respondents) and half of the respondents used written material with verbal advisement. The most important factors related to health-oriented counselling were lack of clients’ interest, lack of time and difficulty to compile physical activity programme. General knowledge of the physical activity recommendations was unclear.

63 % of the public health nurses felt that they need further education related to health-oriented counselling. Motivation of the clients was the most wanted matter related to contents of extension training. Three-quarters of the public health nurses notified that organizations, where they work, have not created the service chain of health-oriented physical activity. The same proportion of the public health nurses noted, that there were no commonly agreed practice in health counselling in their work places. Because service chain of the health-oriented physical activity was rare, public health nurses could not have clear view of the role in it.