Sairaanhoitajan osaaminen hoidon tarpeen arvioinnissa terveysasemilla
Reinikainen, Eveliina; Taipale, Tuuli; Vahlbäck, Henna (2017)
Reinikainen, Eveliina
Taipale, Tuuli
Vahlbäck, Henna
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017083114652
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017083114652
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa sairaanhoitajan osaamista asiakkaan hoidon tarpeen arvioinnissa terveysasemien vastaanotolla. Lisäksi tarkoituksena on kehittää puolistrukturoitu kyselylomake sairaanhoitajille, jolla he arvioivat omaa osaamistaan eri osa-alueilla hoidon tarpeen arvioinnissa. Opinnäytetyö toteutettiin osana HOPATA-hanketta ja se tehtiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena (n=31).
Hoidon tarpeen arviointia on tehty terveydenhuollossa aina, mutta hoidon tarpeen arvioinnin käsite sai aivan uuden painoarvon tullessaan osaksi lakitekstiä vuonna 2005. Silloin hoidon tarpeen arviointiin tehtiin tehtäväsiirto lääkäreiltä muille terveydenhuollon ammattilaisille. Hoidon tarpeen arviointi on keskeisessä asemassa terveydenhuollonjärjestelmän toimivuuden kannalta. Se vaikuttaa kokonaiskustannuksiin, hoitoprosessien sujuvuuteen, henkilöstön työpanoksen oikeaan kohdentumiseen, ja yksittäisen potilaan hoidon onnistumiseen sekä hänen läheistensä kokemuksiin hoidon laadusta. Hyvällä hoidon tarpeen arvioinnilla voidaan ehkäistä turhat päivystyskäynnit, hoitaja- ja lääkärikäynnit.
Hoidon tarpeen arviointia tehdään jatkuvasti terveydenhuollon eri toimipisteissä. Se ei aina ole fyysinen potilaskontakti, apuna voidaan käyttää puhelinta, internettiä, sähköpostia tai kuvayhteyttä. Hoidontarpeen arvioinnissa tarvitaan teoriatietoa, kokemusperäistä tietoa eri sairauksista ja niiden hoidosta, sekä omia vaistoja. Lainsäädännön mukaan työkokemuksen tulee olla riittävä tehtävässä, mutta tätä ei kuitenkaan tarkemmin avata kuinka pitkä työkokemus on riittävä. Sairaanhoitajalta edellytetään myös tehtävään sopivia ominaisuuksia, kuten rauhallista ja ystävällistä ja napakkaa työotetta.
Hoidon tarpeen arvioinnissa tehdään alkuvaiheessa päätökset, otetaanko asiakas hoitoon viimeisin hoitosuosituksin ja ammattiosaamisen perusteella vai varmuuden vuoksi. Sairaanhoitaja haastattelee ja sen avulla kerää tietoa asiakkaasta, sairaudesta sekä sen vaikutuksista. Samalla sairaanhoitaja havainnoi asiakasta kokonaisuudessaan, mm. reaktioita, eleitä kasvojen ilmeitä hikisyyttä ja ihon väriä. Näiden lisäksi sairaanhoitaja voi kliinisesti tutkia asiakasta vastaanotolla mittaamalla mm. verenpainetta, lämpöä, pulssia, verensokerin, hengitysfrekvenssin, happisaturaation tai EKG. Hoidon tarpeen arvioinnista tekee haasteellista erilaiset tekijät muun muassa eri ikäiset asiakkaat, monenlaiset sairaudet ja vaivat, haasteelliset asiakkaat, kiire ja kielitaidon riittämättömyys. Puhelimessa tehdyssä arviossa hoitaja ei voi hyödyntää näköhavaintoja ja sanatonta viestintää.
Hoidon tarpeen arviointia on tehty terveydenhuollossa aina, mutta hoidon tarpeen arvioinnin käsite sai aivan uuden painoarvon tullessaan osaksi lakitekstiä vuonna 2005. Silloin hoidon tarpeen arviointiin tehtiin tehtäväsiirto lääkäreiltä muille terveydenhuollon ammattilaisille. Hoidon tarpeen arviointi on keskeisessä asemassa terveydenhuollonjärjestelmän toimivuuden kannalta. Se vaikuttaa kokonaiskustannuksiin, hoitoprosessien sujuvuuteen, henkilöstön työpanoksen oikeaan kohdentumiseen, ja yksittäisen potilaan hoidon onnistumiseen sekä hänen läheistensä kokemuksiin hoidon laadusta. Hyvällä hoidon tarpeen arvioinnilla voidaan ehkäistä turhat päivystyskäynnit, hoitaja- ja lääkärikäynnit.
Hoidon tarpeen arviointia tehdään jatkuvasti terveydenhuollon eri toimipisteissä. Se ei aina ole fyysinen potilaskontakti, apuna voidaan käyttää puhelinta, internettiä, sähköpostia tai kuvayhteyttä. Hoidontarpeen arvioinnissa tarvitaan teoriatietoa, kokemusperäistä tietoa eri sairauksista ja niiden hoidosta, sekä omia vaistoja. Lainsäädännön mukaan työkokemuksen tulee olla riittävä tehtävässä, mutta tätä ei kuitenkaan tarkemmin avata kuinka pitkä työkokemus on riittävä. Sairaanhoitajalta edellytetään myös tehtävään sopivia ominaisuuksia, kuten rauhallista ja ystävällistä ja napakkaa työotetta.
Hoidon tarpeen arvioinnissa tehdään alkuvaiheessa päätökset, otetaanko asiakas hoitoon viimeisin hoitosuosituksin ja ammattiosaamisen perusteella vai varmuuden vuoksi. Sairaanhoitaja haastattelee ja sen avulla kerää tietoa asiakkaasta, sairaudesta sekä sen vaikutuksista. Samalla sairaanhoitaja havainnoi asiakasta kokonaisuudessaan, mm. reaktioita, eleitä kasvojen ilmeitä hikisyyttä ja ihon väriä. Näiden lisäksi sairaanhoitaja voi kliinisesti tutkia asiakasta vastaanotolla mittaamalla mm. verenpainetta, lämpöä, pulssia, verensokerin, hengitysfrekvenssin, happisaturaation tai EKG. Hoidon tarpeen arvioinnista tekee haasteellista erilaiset tekijät muun muassa eri ikäiset asiakkaat, monenlaiset sairaudet ja vaivat, haasteelliset asiakkaat, kiire ja kielitaidon riittämättömyys. Puhelimessa tehdyssä arviossa hoitaja ei voi hyödyntää näköhavaintoja ja sanatonta viestintää.