Sadutus turvapaikanhakijalasten kanssa

Abstract

Opinnäytetyömme aiheena oli turvapaikanhakijalasten sadutus vastaanottokeskuksessa. Työssämme käytimme sadutusta työvälineenä turvapaikanhakijalasten kanssa. Sovimme vastaanottokeskukseen neljä sadutuskertaa. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tutkia, millaisia teemoja lasten saduista nousee ja miten saduista näkyy lasten kokemusmaailma.

Tarkoituksenamme oli myös tutkia, millaisia haasteita sadutuksen käytännön toteutuksessa on turvapaikanhakijalasten kanssa. Yhteistyökumppaninamme toimi eräs vastaanottokeskus Suomesta. Tutkimuksemme kohderyhmänä oli neljä lasta vastaanottokeskuksesta. Tutkimusotteemme oli laadullinen ja aineistona tutkimuksessamme ovat lasten sadut ja piirustukset, vastaanottokeskuksen työntekijän haastattelu sekä meidän tutkijoiden omat muistiinpanot ja havainnot sadutuskerroista.

Tutkimuksen tulosten perusteella turvapaikanhakijalasten saduista heijastuu lasten kokemusmaailmaa. Teemoina lasten saduista nousivat esimerkiksi uhat, menetykset ja traumaattiset kokemukset. Toisaalta saduissa näkyy myös lasten arkipäivä, perhe ja itselle tärkeät asiat sekä tapahtumat. Satujen kautta lapset voivat käsitellä mielikuvituksen turvin vaikeita ja traumaattisiakin asioita. Tuloksissa ja käytännön toteuttamisen myötä tuli myös ilmi haasteiden läsnäolo sadutuksen toteuttamisessa turvapaikanhakijalasten kanssa. Haasteina olivat esimerkiksi yhteisen kielen puute ja kulttuurierot.

Tutkimuksemme perusteella sadutus soveltuu käytettäväksi turvapaikanhakijalasten kanssa. Vaikka kohderyhmänä turvapaikanhakijalapset ovat erityisen suojelun tarpeessa, sadutus on turvallinen ja lapsilähtöinen tapa kuulla lasta. Sadutus antaa lapselle mahdollisuuden tulla kuulluksi. Menetelmä kannustaa ja rohkaisee lasta kertomaan omia ajatuksiaan, sillä sadutuksessa ei ole oikeaa tai väärää satua.

Sadutus työmenetelmänä on toimiva ja siirrettävissä kaikkiin asiakasryhmiin. Toimintaa voi kuitenkin olla tarpeen muokata kohderyhmän mukaan. Työntekijän tulee tiedostaa mahdolliset haasteet sadutusmenetelmän käytössä kyseisen asiakasryhmän kanssa työskenneltäessä.

Opinnäytetyömme tulokset eivät ole luotettavasti yleistettävissä pienen otannan ja aineiston takia. Kirjallisuus, saduista nousseet teemat ja kohtaamamme haasteet kuitenkin tukevat toinen toisiaan. Jotta tulokset olisivat luotettavampia, olisi otannan oltava isompi ja tarvittaisiin pidempi työskentelyjakso lasten kanssa sadutuksen äärellä. Lasten osallistuminen tutkimukseen perustui vapaaehtoisuuteen, mutta on huomioitava lasten rajallinen kyky ymmärtää tutkimuksen kohteena oleminen.

The theme of this thesis is storycrafting as a working method with asylum seeking children. The purpose was to study themes of stories told by asylum seeking children and how these fairy tales depict their experiences. The aim was to gather information about the challenges of using storycrafting as a method with asylum seeking children.

The study was qualitative in nature, and based on children’s fairy tales, drawings, semi-structured interview of an employee and researchers notes and free observation. The data were collected in four storycrafting sessions. The research group included four asylum seeking children living in the reception centre.

The results revealed that fairy tales reflect children’s experiences. The main themes that arose from the fairy tales were threats, losses and traumatic experiences. However, the fairy tales also showed children’s everyday life, family and meaning full events. After the study the challenges of using storycrafting method with asylum seeking children became clear. Some of the challenges were lack of common language and cultural differences.

Based on the observations made in this study storycrafting method can be used as a working method with asylum seeking children. Storycrafting is a safe and childoriented way of hearing a child. Storycrafting gives a child a chance to be heard. As a working method storycrafting is an effective and assignable method for all kind of client work. Although the results of this thesis are not necessarily reliable because of the low number of participants. The results would be more reliable with higher number of participants. It would also take more time with using the method.