Rekombinanttien veriryhmäantigeenien käyttö veriryhmävasta-aineiden tunnistamisessa

Abstract

Veriryhmävasta-aineiden tunnistus voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta tilanteissa, joissa potilaalla esiintyy useita veriryhmävasta-aineita, autovasta-aineita tai vasta-aineita yleisesti esiintyviä punasoluantigeeneja vastaan. Kliinisesti merkitykselliset vasta-aineet voivat myös tällöin jäädä kliinisesti merkityksettömien vasta-aineiden aiheuttamien reaktioiden alle ja haittaavat siten vasta-aineiden tunnistusta. Potilaan plasmaa voidaan inkuboida rekombinanttien veriryhmäantigeenien kanssa, jolloin antigeenit toimivat vasta-aineita inhiboivina molekyyleinä. Tällä tavoin tiettyjen vasta-aineiden suhteen neutraloidulla plasmalla voidaan ongelmitta suorittaa vasta-aineiden tunnistusta epäsuoralla antiglobuliinitestillä.

Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietämystä rekombinanteista veriryhmäantigeeneista ja selvittää niiden käytön ominaisuuksia, erityispiirteitä ja virhelähteitä veriryhmävasta-aineiden tunnistamisessa. Rekombinanttien veriryhmäantigeenien avulla suoritettavaa inhibointimenetelmää ja sen suoritusta arvioitiin kirjallisten lähteiden lisäksi käytännön työskentelyn avulla. Menetelmän käyttöön laadittiin Fimlab laboratoriot Oy:lle työohje. Opinnäytetyön ja laadittavan työohjeen tarkoitus oli erityisesti auttaa laboratoriohenkilöstöä ymmärtämään paremmin menetelmään liittyviä perusteita ja sitä kautta edesauttaa sen oikeellista, tehokasta ja luotettavaa käytännön suoritusta. Kirjallisia lähteitä käyttämällä tarkasteltiin Imusyn rBGA –reagenssien hyötyjä ja integraatiota verensiirtoserologiaan. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin myös joidenkin harvinaisten veriryhmien ja veriryhmävasta-aineiden ominaisuuksia verensiirtoserologiassa sekä niiden yleisyyttä populaatiossa.

Tulosten mukaan Imusyn rBGA -reagenssien käyttö ja inhiboinnin suoritus sekä käsitellyllä näytteellä työskentely on yksinkertaista. Menetelmän käytön suurimmat ongelmakohdat liittyvät työskentelyn suunnitteluun sekä huolelliseen pipetointitekniikkaan. Itse inhiboinnin onnistuminen ei näytä olevan virhealtista, eikä liian lyhyt inkubointi tai puutteellinen reaktioseoksen sekoitus näyttänyt vaikuttavan tuloksiin. Menetelmän käyttö onnistuu luotettavasti huolellisesti laadittua työohjetta noudattamalla myös menetelmän käytössä kokemattomalta henkilöltä. Jatkotutkimuksena olisi hyvä selvittää Imusyn rBGA -reagenssien käytön taloudellisia vaikutuksia verrattuna alihankintana tehtävään vasta-aineiden tunnistukseen. Myös laadittua työohjetta olisi hyvä arvioida sen jälkeen kun se on otettu käyttöön Fimlab Laboratoriot Oy:ssä. Hyvä jatkotutkimuksen aihe voisi myös olla menetelmän erilaiset käyttötavat, esimerkiksi monesta eri rBGA-reagenssista valmistetun yhdistelmäliuoksen valmistaminen ja sen integroiminen veriryhmävasta-aineiden tunnistusprosessiin.

The aim of this study was to introduce and augment knowledge about recombinant blood group antigens (rBGA) as well as assess the usability, characteristics and sources of error of integrating them into the antibody identification procedure in a clinical immunohaematology laboratory. In addition, a procedure manual was written to guide the laboratory staff of Fimlab Laboratories Ltd. in working with Imusyn rBGA reagents. The study relies on theoretical sources and literature as well as real-life observations made during premeditated practical work. Some uncommon blood groups and their corresponding anti-erythrocytic antibodies as well as their prevalence in populations were also addressed.

It was observed that implementing recombinant blood group antigens in the antibody identification procedure is straightforward. The rBGA-inhibition can easily be performed by following a precisely compiled procedure manual. The major stumbling blocks relate to the accuracy of pipetting and thorough enough planning of the subsequent identification process that need to be carried out after the initial assays with Imusyn rBGA. The inhibition effect itself seems to be easily achievable and infallible even with defective mixing and skipping the incubation of the sample completely.

Further studies could evaluate the financial aspects of using Imusyn rBGA instead of analysing the sample via subcontracting. The procedure manual compiled in the process of writing this bachelor’s thesis should also be properly evaluated after it has been introduced and actually used in the laboratory. It would also be interesting to find different and new ways to implement rBGA reagents in the antibody identification process.