Hoitajien kokemuksia saattohoidosta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hematologisen vuodeosaston hoitajien kokemuksia saattohoidosta. Opinnäytetyön tavoitteena oli antaa tietoa hoitajien kokemuksista niin hoitajille itselleen kuin heidän esimiehilleenkin. Tutkimuksen tuloksia voidaan lisäksi käyttää hyväksi vuodeosastojen saattohoitoa kehitettäessä.

Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin lokakuussa 2008 avoimen haastattelun avulla. Haastatteluun osallistuneet kuusi hoitajaa olivat Satakunnan keskussairaalan sisätautien vuodeosastolla työskenteleviä sairaanhoitajia. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin avulla.

Tutkimustulosten mukaan saattohoito koettiin antoisaksi ja positiiviseksi kokemukseksi, joka antaa hoitajalle voimia. Vaikeiksi asioiksi koettiin muun muassa saattohoitopäätöksen puuttuminen, hoitajien ja lääkärien väliset erimielisyydet hoitolinjoista, nuoren potilaan hoito ja kuolema sekä omaisten surun ja tuskan kohtaaminen. Hoitajat kokivat iäkkään ihmisen kuoleman luonnollisena osana elämää. Hoitajat sekä kokivat antavansa että saavansa potilailta voimia. Tärkeimmäksi hoitajien jaksamista tukevaksi asiaksi nousi selkeästi työyhteisön tuki. Muita asioita, jotka auttoivat hoitajia jaksamaan työssään, olivat liikunta ja oma yksityiselämä. Hoitajat myös käsittelivät ja purkivat työssään kohtaamiaan asioita liikunnan kautta. Omaisten tukeminen koettiin vähäiseksi. Vainajan laitto tuntui hoitajista luonnolliselta ja he kokivat sen arvokkaaksi tilaisuudeksi, jossa potilas saatetaan viimeiselle matkalleen. Hoitajat kokivat, että osaston fyysinen ympäristö ei aina ole sopiva vainajan laittoon.

Tämän opinnäytetyön jatkotutkimusaiheena olisi tärkeä tutkia, miten voitaisiin parantaa hoitajien valmiuksia tukea omaisia. Lisäksi hoitajien koulutuksen tarvetta saattohoidosta tulisi kartoittaa. Tulosten pohjalta on suositeltavaa, että hoitajat saisivat lisää koulutusta saattohoidosta, sillä kukaan haastateltavista ei ollut sitä saanut. Eli hoitajien tieto saattohoidosta oli heidän oman aktiivisuutensa ja tiedonhalunsa varassa. Suositeltavaa on myös, että osastolle saataisiin erityinen huone, joka olisi esteettisesti kaunis ja rauhallinen tila vainajan laittoa varten.

NURSES EXPERIENCE OF HOSPICE CARE

Key Words: nursing care, hospice care, nurse

The purpose of this thesis was to survey nurses experiences of hospice care in haematological ward. The aim was to gather information about the experiences of nurses and their superiors on the subject. Results of this thesis may also be used in developing hospice care in various in-patient wards.

The thesis was conducted using a qualitative method. Material for it was collected using an open interview of six nurses working in Satakunta Central Hospital in an internal ward. The material was analyzed using an inductive method.

Results showed that hospice care was experienced as a giving and positive experience which was also mentally rewarding. Nurses found difficulties in the following areas: decision making when hospice care should be administrated, differences of opinions about the care between doctors and nurses, death of a young patient and confronting grieving relatives. An elderly patient’s death was considered to be a natural part of life. Nurses felt interactive feelings towards a dying patient i.e. they gave and received. The most important factor of a nurse’s mental coping was the support of their collegians and hospital staff. Physical exercise and private life were also important. Physical exercise was considered to be a way of releasing personal tension and pressure. They got little help from relatives. Preparation of a deceased patient was thought to be a natural and a dignified moment when a nurse performed her last nursing duty for the patient. Nurses complained that wards did not always have a proper place to do this.

It would be important in a following up survey of this thesis to study how to improve the possibilities for nurses to support the patient’s relatives. The need for more education on hospice care appeared to be necessary since none of the interviewed nurses had received it. Their knowledge on the subject had simply rested on their own activity and their own need to study about it. Hospital wards ought to also be recommended to have a peaceful and an aesthetic room where deceased patients could be prepared.