Faskiaharjoittelun yhteys urheilijoiden liikkuvuuteen : verrattuna staattiseen venyttelyharjoitteluun

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko faskiaharjoittelulla tai staattisella liikkuvuusharjoittelulla yhteyttä liikkuvuuteen. Tavoitteena oli tämän opinnäytetyön kautta tuoda faskiaharjoittelun hyöty urheilijoiden arkeen. Opinnäytetyön kohderyhminä olivat Turun seudun urheiluakatemian koripallon harjoitteluryhmä ja kontrolliryhmänä oli Turun seudun urheiluakatemian salibandyn harjoitteluryhmä.

Useat urheilun yhteydessä syntyvät vammat olisivat vältettävissä, mikäli kiinnitettäisiin huomiota vammojen syntymekanismeihin ja riskitekijöihin. Jos nivelten liikkuvuutta ei erikseen harjoiteta, alkaa liikkuvuus alentua aikaisimmillaan jo kymmenen vuoden iässä. (Hämäläinen, ym. 2015.) Jos urheilijan faskiakudos on hyvin harjoitettu, eli elastinen ja kimmoisa, sen voidaan olettaa toimivan tehokkaasti ja vammoja ehkäisevästi (Kjaer ym. 2009, 19). Staattista venyttelyä on käytetty yleisesti tarkoituksena lisätä ROM:ia (Range of Motion) ja vähentää loukkaantumisriskiä (Behm, ym. 2015).

Testausasetelma koostui kahdesta ryhmästä. Koripalloilijat tekivät kerran viikossa ohjattua toiminnallista liikkuvuusharjoittelua ja salibandyn pelaajat tekivät ohjattua staattista venyttelyharjoittelua kerran viikossa. Urheilijoille tehtiin alku- ja lopputestaus liittyen liikkuvuuteen ja tuloksia verrattiin lopuksi yksilön ja harjoitteluryhmien mediaanien muutosten välillä.

Faskiaharjoittelun alku- ja lopputestauksen tuloksia verrattaessa huomataan selkeää nousua, noin 5-10 astetta, melkein kaikissa testatuissa passiivisissa nivelten liikkuvuuksissa. Staattisen venyttelyn mediaanien tuloksia verrattaessa havaitaan noin 2-5 asteen nousu kaikissa tuloksissa, paitsi yhdessä. Faskiaharjoittelulla on paremmat kokonaisvaltaiset tulokset verrattaessa tulosten mediaaneja kahden interventiotavan välillä. Tuloksista voidaan päätellä sekä faskiaharjoittelun, että staattisen venyttelyn vaikuttaneen positiivisesti urheilijoiden liikkuvuuteen. Faskiaharjoittelulla oli suurempi positiivinen vaikutus varsinkin alaraajojen ja vartalon liikkuvuuteen. Staattisella venyttelyharjoittelulla taas oli suurempi positiivinen vaikutus yläraajojen liikkuvuuteen.

The purpose of this study is to find out if fasciatraining or static stretching has a connection in to mobility. Target is to bring the benefits of fasciatraining into everyday training of the athletes via the study. Target group of the study is the basketball training group of Turun seudun urheiluakatemia and control group is the floorball training group.

Several injuries born in sports could be avoided if we would pay more attention in risk factors behind injuries. If not separately trained, joint mobility starts to decrease at the age of ten. (Hämäläinen, ym. 2015.) If the fascial tissue of an athlete is well trained, that is elastic and springy, it can be expected to function effectively and prevent injuries from happening (Kjaer ym. 2009, 19). Static streching is generally used to add ROM and to decrease risk of injury (Behm, ym. 2015).

The testing setup was composed of two groups. Basketball players did a guided functional mobility training once a week. Floorball players did guided static stretching training. Mobility of athletes was tested initially and after intervention and results were compared at the end.

When comparing the results in fasciatraining between initial and final testing we can notice significant rise in almost every result. When comparing the results in static stretching we can notice a rise of few degrees in almost every result. When comparing the results between the two interventions there is slightly better results in medians of fasciatraining. We can deduct from the results, that both fasciatraining and static stretching had positive impact on the mobility of the athletes. Fasciatraining had bigger impact especially on the mobility of lower limbs and the body. Static stretching on the other hand had bigger impact on the mobility of upper limbs.