Peikkometsän selloasteikot : asteikkosoitto sellon alkeistasolla

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli uudistaa asteikkosoittoon liittyviä käytänteitä sellonsoiton opetuksessa. Samalla selvitettiin asteikkoihin liittyviä perinteitä ja nykyisiä tapoja musiikkioppilaitoksissa. Työn lähtökohtana olivat kysymykset: Miksi asteikkoja ja kolmisointuja soitetaan? Milloin ja miksi niitä on alettu soittaa osana kurssisuorituksia? Miksi niitä on vaikea oppia ulkoa? Asteikot ovat olleet osalle soittajista vaikeita omaksua ja muistaa ulkoa, ja niiden kurssisuorituksissa esittämiseen on liittynyt jännitystä. Lisäksi oppijat eivät ole välttämättä ymmärtäneet niiden yhteyttä sävellyksiin.

Opinnäytetyön aineistona olivat asteikot teoreettisesta ja historiallisesta perspektiivistä, improvisointi, esiintyminen ja esiintymisjännitys, ulkoa oppiminen, mielekäs oppiminen, kuvien ja sarjakuvien avulla oppiminen sekä asteikot Suomen Musiikkioppilaitosten liiton kurssisuoritusvaatimuksissa 1960-luvulta nykypäivään. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kymmentä sellonsoiton opettajaa kyselylomakkeella sekä sarjakuvataiteen läänintaiteilija Ville Piristä.

Opinnäytetyö toteutettiin monimuoto-opinnäytetyönä, jossa kirjallisen raportin lisäksi valmistui Peikkometsän selloasteikot -niminen oppikirja sellonsoiton alkeistason opiskelijoille. Kirjassa uudistetaan asteikkosoiton perinteitä asteikkojen esitystavan ja kolmisointujen osalta käytännönläheisemmäksi. Kirjassa asteikoita ja kolmisointuja käytetään apuna improvisointi- ja säestystehtävissä. Neljännen asteen kvarttisekstisoinnun sijaan kirjassa opetetaan viidennen asteen kolmisointu. Oppimista tukee osaltaan kirjassa olevat neljä sarjakuvaa satuhahmoineen. Peikkometsän selloasteikot -kirjan kustansi Sarjakuva-seura Suuri Kurpitsa ry ja se julkaistaan Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaaleilla maaliskuussa 2018. Peikkometsän selloasteikot -kirja on suunniteltu soveltuvaksi suomenkielisen sellonsoitonopetuksen alkeismateriaaliksi.

The purpose of the thesis was to investigate new ways and methods of practicing scales when teaching cello for beginners, and also reviewing current and traditional methods pertaining to scales in music schools. Why are scales being taught? When and why did they become a part of the curriculum? Why is it hard to memorize scales, and could there be easier ways?

Material for the thesis included scales from theoretical and historical perspectives; improvisation; performing and performance stress; memorizing; meaningful learning; learning from visuals and comics; and scales as presented in the curricula of The Association of Finnish Music Schools from the 1960s onwards. Ten cello teachers were surveyed with a questionnaire, and an interview was conducted with Regional Artist (comics) Ville Pirinen.

In addition to the written report, the practice-based thesis includes a new cello school book for beginners. It presents a novel, more practical and inspirational way of learning scales and triads in improvisation and accompaniment.