Omaisten huomioiminen asiakkaan siirtyessä vanhusten laitoshoitoon

Abstract

Laitoshoitoa tarvitsevien vanhusten osuus on kasvussa ja hoitosuhteet voivat olla pitkiä. Tämän vuoksi omaisten huomioiminen on tärkeää ja sitä tulisi kehittää. Opinnäytetyön haastatteluiden kohderyhmänä olivat vanhusten laitoshoidossa asuvien omaiset. Näiden omaisten läheiset olivat asuneet yksikössä alle kaksi vuotta. Kyseinen kriteeri asetettiin, jotta omaisilla olisi siirtymävaihe paremmin muistissa.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata omaisten kokemuksia heidän huomioimisesta asiakkaan siirtyessä vanhusten laitoshoitoon. Tavoitteena oli, että opinnäytetyön tuloksia hyödyntämällä voidaan kehittää omaisten huomiointia hoitohenkilökunnan toimesta. Opinnäytetyön lähestymistapana oli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla, jonka runko perustui tutkimuskysymyksiin ja teoriapohjaan. Haastateltavia omaisia oli viisi ja haastattelut toteutettiin keväällä 2017. Saatu aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia käyttäen.

Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että läheisen siirtyminen uuteen hoitopaikkaan on stressaava kokemus ja omaiset toivovat myös heidän huomiointia. Siirtymävaiheen tiedottamiseen ja uuden hoitopaikan esittelyyn omaiset toivoivat panostamista ja kehittämistä. Omaiset kokivat, että hoitohenkilökunta huomioi hyvin myös heidän jaksamistaan ja ottivat heidät hyvin vastaan. Omaisten tervehtiminen ja henkilökunnan itsensä esittely olivat hyvällä tasolla. Omahoitajan rooli oli jäänyt omaisille pimentoon ja sen kehittämisen omaiset nostivat kehit-tämisideaksi. Lääkärinkierrolle omaiset olisivat halunneet päästä osallistumaan enemmän. Tärkeiksi asioiksi omaisen huomioinnissa nousi avoin vuorovaikutus, omaisen kohtaaminen ja omaisen kuunteleminen. Omaisen ja hoitohenkilökunnan välinen yhteistyö koettiin tärkeäksi.

Share of the elderly who needs elderly institutional care is on the rise and length of that care could be long. Therefore considering the relatives is important and it should be developed. The focus group of the interviews for the thesis were relatives of residents living in elderly institutional care. The residents had been living in the unit for two years at most. This criterion was set so that the relatives would have the transitional phase better in mind.

The purpose of the thesis was to describe relatives experiences of how they were considered by the nursing staff when their relative was transferred to elderly institutional care. The aim of the thesis was to improve the nursing staff’s knowledge of how to take patient’s relatives into account. Approach of the thesis was qualitative research. The material was gathered by theme interview. The body of the theme interview was based on our research questions and on our theoretical part. Five relatives were interviewed and the interviews took place in spring 2017. Gathered material was analyzed by inductive content analysis.

Results indicate that patient’s relatives feel stress when the patient is transferred to elderly institutional care. Relatives expect that the nursing staff pays attention to relatives also. Relatives felt that during the transmission they needed more information about the process and hoped that they could see the new institution beforehand. Relatives felt that the nursing staff considered well their well-being during the transmission and they received them well. Greeting the relatives and introducing the nursing staff was on satisfactory level. The role of the personal nurse was left unknown for the relatives and they hoped that the institution would develop this issue in the future. Relatives hoped that they could attend more when the doctor comes to visit the patient. Important things in considering the patient’s relatives were open interaction, encountering the relative and listening to him/her. The co-operation between the nursing staff and the relatives were felt important by the relatives.