Sairaanhoitajien kokemuksia saattohoitosuunnitelman tekemisestä saattohoitopotilaalle

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta, tutkittua ja luotettavaa tietoa eräälle eteläsuomalaiselle sairaalalle selvittämällä, mitkä tekijät edistävät ja mitkä estävät saattohoitosuunnitelman tekemisen saattohoitopotilaalle sekä miten saattohoitosuunnitelman tekemistä voi kehittää. Opinnäytetyön yhdyshenkilönä oli sairaalan kirurgisen osaston apulaisosastonhoitaja. Keskustellessa hänen kanssaan tämän opinnäytetyön tarpeellisuudesta, kertoi hän osaston lääkäreiden olleen arkoja tekemään potilaille saattohoitopäätöksiä sekä myös hoitajien olleen arkoja järjestämään potilaille hoitoneuvotteluja.

Opinnäytetyöprosessi aloitettiin perehtymällä aikaisempaan tutkittuun tietoon opinnäytetyön aihetta koskien. Siihen perustuen laadittiin haastattelurunko. Tutkimusmateriaali kerättiin haastattelemalla teemahaastattelua hyödyntäen yhdeksää kirurgisen osaston sairaanhoitajaa. Tämän jälkeen haastattelumateriaali litteroitiin ja analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia käyttäen.

Tämän opinnäytetyön tuloksista selvisi muun muassa, että osaston sairaanhoitajat sekä halusivat että tarvitsivat lisää koulutusta saattohoitoon liittyen. He kokivat, ettei heidän jaksamistaan tuettu riittävästi ja, että saattohoitosuunnitelmia tehtiin liian myöhäisessä vaiheessa potilaille. Sairaanhoitajat kokivat myös, että resursseja lisäämällä he voisivat tehdä saattohoitosuunnitelmia moniammatillisemmin, jolloin myöskään niiden tekeminen ei jäisi aina tiettyjen sairaanhoitajien harteille.

The aim of the thesis was to produce new, reliable and researched information for a certain hospital in Southern Finland. The thesis examined which factors enhances and which prevent end-of-life care planning for an end-of-life care patient and how to develop end-of-life care planning. The contact person of this thesis was a surgical unit's staff nurse. The need for this kind of information was emphasized by both the physicians and the nursing personnel for end-of-life care plans and meetings.

The thesis process was started by analysing previous studies about the topic. As a data collection method a theme interview based on those studies was used. Total of nine nurses were interviewed for this thesis. After the interviews the material was transcribed and analysed by using inductive content analysis.

As a result of the study, more education about the end-of-life care was appreciated. Coping at work was not sufficiently supported and end-of-life care plans for patients were made too late. In addition, by increasing resources, end-of-life care plans could be made more multi-professionally and not relying only on nurses’ responsibilities and activities at work.