Allasharjoittelun vaikutukset nivelrikkoasiakkailla

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää 12 viikkoa kestävän ryhmämuotoisen allasharjoittelun vaikutuksia nivelrikkoa sairastavien toimintakykyyn. Työn tilasi Nokian kaupungin terveyskeskuksen fysioterapiaosasto. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa allasharjoittelun vaikutuksista nivelrikko- ja tekonivelasiakkailla. Suomessa sadat tuhannet ihmiset kärsivät nivelrikosta, eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Opinnäytetyössä haettiin vastausta kysymykseen, miten allasharjoittelu vaikuttaa nivelrikkoa sairastavan fyysiseen toimintakykyyn, lihasvoimaan ja kipuun. Opinnäytetyössä käytettiin tutkimusstrategiana tapaustutkimusta ja tutkimusmenetelmänä kvantitatiivista tutkimusta.

Allasharjoitteluryhmään valikoitui 11 alaraajojen nivelrikkoa sairastavaa henkilöä Nokian kaupungin terveyskeskuksen asiakkaiden joukosta. Näistä kaksi jätti tutkimuksen kesken henkilökohtaisista syistä. Toimintakykyä mitattiin ennen allasharjoittelujaksoa ja sen jälkeen. Fyysisen toimintakyvyn testeihin kuului tuoliltanousu-, 10 metrin kävely- ja 10 portaan nousu -testit. Näissä testeissä kaikki tutkimushenkilöt paransivat tuloksiaan. Polvinivelen isometrisissä maksimivoimatesteissä tutkimusjoukon ojennus- ja koukistusvoimien keskiarvot paranivat tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimushenkilöiden kokema kipu lievittyi keskimäärin, mutta ero testien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että 12 viikon allasharjoittelu parantaa nivelrikkoa sairastavan toimintakykyä. Opinnäytetyön tulokset ovat samansuuntaisia aiempien aihetta koskevien tutkimusten kanssa. Keräämällä tarkemmat esitiedot muun muassa nivelrikon sijainnista ja mahdollisista tekonivelleikkauksista sekä lisäämällä tutkimukseen osallistuvien määrää saisi luotettavampia tuloksia. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi, kuinka kauan allasharjoittelun vaikutukset toimintakykyyn säilyvät. Lisäksi voisi tutkia, voiko allasharjoittelulla ennaltaehkäistä tekonivelleikkausta.

The purpose of this study was to examine the effects of a 12-week group-form aquatic training period in clients suffering from osteoarthritis. The study was requested by the physiotherapy unit of Nokia health centre. This study was conducted as a case study and the data were analysed using quantitative content analysis.

Eleven clients with lower limb osteoarthritis were selected to participate in the aquatic training group. Two of them did not complete the study. Functional capacity was measured before and after the aquatic training period. All participants improved their results in tests of physical function; chair stand test, 10-metre walk test and stair climb test. Isometric knee extensor and flexor strength improved statistically significantly. The pain was relieved at a general level.

The findings indicate that a 12-week aquatic training period improves the functional capacity of people suffering from osteoarthritis. The results are consistent with those of previous studies. More reliable results could be obtained by examining a larger group of participants and by gathering more specific details from them such as the location of osteoarthritis and possible joint replacement surgeries. Further research is required to examine how long the effects of aquatic training last and whether the need for joint replacement surgeries can be prevented by aquatic training.