Kotkalaisten nuorten kokemuksia yhteisöllisyydestä
Kaipiainen, Antto; Ikäheimonen, Taina (2017)
Kaipiainen, Antto
Ikäheimonen, Taina
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112017481
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112017481
Tiivistelmä
Yhteisön sisäisen yhteisöllisyyden muodostuminen ei ole automaattista, sillä se vaatii vuorovaikutusta, kommunikaatiota ja osallistumista yhteisön jäseniltä. Opinnäytetyön tilaaja on Kotkan kaupungin nuorisotoimi, ja työn tavoitteena on selvittää kotkalaisten nuorten muodostamia ryhmiä ja yhteisöjä sekä tutkia nuorten kokemuksia ryhmään tai yhteisöön kuulumisesta sekä sen merkityksestä. Kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi työssä kartoitetaan myös yhteisöjen toimintaa ja mahdollisia tiloja, ryhmän taikka yhteisön perustamisen syitä sekä sitä, kuinka nuoret ovat päätyneet kyseisen ryhmän tai yhteisön jäseneksi ja kuinka he ovat ryhmän löytäneet. Tilaajan toiveesta opinnäytetyö selvittää myös, minkälaista tukea nuoret toivovat Kotkan nuorisotoimelta.
Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa kuvataan yksilön todellista elämää. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, joka sisältää avoimia kysymyksiä ja monivalintakysymyksiä. Kyselylomake on toteutettu strukturoidun lomakehaastattelun periaatteiden mukaisesti ja työn tulokset on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja teemoittelua.
Ryhmään tai yhteisöön kuuluminen koettiin lähes poikkeuksetta merkitykselliseksi. Merkityksellisyyttä kuvattaessa esiin nousi kokemus ystävyydestä, läheisyydestä, kuulumisesta ja osallisuudesta. Ryhmän tai yhteisön antaman tuen koettiin rikastuttavan nuoren elämänlaatua. Nuori saa ryhmästä vertaisuutta, ja yhdessäolo kehittää nuoren vuorovaikutustaitoja sekä muovaa hänen identiteettiään ja ajatusmaailmaansa.
Tutkimuksesta käyvät ilmi kotkalaisten nuorten harrastamisen monimuotoisuus sekä eroavaisuudet alaikäisten (n=31) ja täysi-ikäisten nuorten (n=27) kesken. Nuorimpien vastaajien joukosta nousi esiin ”hengailukulttuuri”, sen sijaan vanhemmat kokoontuivat yhteen jonkin konkreettisen tekemisen merkeissä. Vanhemmilla vastaajilla oli myös enemmän ryhmiä elämässään kuin nuoremmilla.
Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa kuvataan yksilön todellista elämää. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, joka sisältää avoimia kysymyksiä ja monivalintakysymyksiä. Kyselylomake on toteutettu strukturoidun lomakehaastattelun periaatteiden mukaisesti ja työn tulokset on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja teemoittelua.
Ryhmään tai yhteisöön kuuluminen koettiin lähes poikkeuksetta merkitykselliseksi. Merkityksellisyyttä kuvattaessa esiin nousi kokemus ystävyydestä, läheisyydestä, kuulumisesta ja osallisuudesta. Ryhmän tai yhteisön antaman tuen koettiin rikastuttavan nuoren elämänlaatua. Nuori saa ryhmästä vertaisuutta, ja yhdessäolo kehittää nuoren vuorovaikutustaitoja sekä muovaa hänen identiteettiään ja ajatusmaailmaansa.
Tutkimuksesta käyvät ilmi kotkalaisten nuorten harrastamisen monimuotoisuus sekä eroavaisuudet alaikäisten (n=31) ja täysi-ikäisten nuorten (n=27) kesken. Nuorimpien vastaajien joukosta nousi esiin ”hengailukulttuuri”, sen sijaan vanhemmat kokoontuivat yhteen jonkin konkreettisen tekemisen merkeissä. Vanhemmilla vastaajilla oli myös enemmän ryhmiä elämässään kuin nuoremmilla.