Sovittelu lasten ja nuorten rikoksissa
Peltonen, Minna (2017)
Peltonen, Minna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112217681
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112217681
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus lasten ja nuorten sovittelusta ja rikollisuudesta. Siitä käy ilmi, mitä rikoksia nuoret yleisimmin tekevät, milloin sovittelu on ajankohtaista ja kenelle sovittelu sopii. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös saada selville miten eri viranomaiset näkevät sovittelutoiminnan ja kuinka aktiivisesti he itse toimivat sovittelussa. Työn toimeksiantajana toimi Satakunnan oikeusaputoimisto. Heille tutkimus tuo tietoutta, miten muut virastot suhtautuvat sovitteluun, millaisissa asioissa sovittelu on muiden mielestä paikallaan ja mitä hyötyä onnistuneella sovittelulla on rikosprosessin kannalta.
Sovittelutoimintaa säädetään lailla ja sen pyrkimyksenä on vapaaehtoissovittelijoiden ohjauksella saavuttaa ratkaisu riita- tai rikosasiassa osapuolten välille syntyneeseen konfliktiin. Sovittelu perustuu restoratiiviseen oikeuskäsitykseen, jossa lähtökohtana on, että asianosainen toimii itse aktiivisena oman asiansa ratkaisussa. Sen tavoitteena on dialogisen vuorovaikutuksen ja oppimisprosessin kautta korjata aiheutuneet vahingot sekä mahdollistaa vastuunkanto.
Tutkimuksessa selvisi, että sovittelutoiminta on todella hyödyllistä. Sovittelu koetaan hyvänä ongelmanratkaisutapana, jonka pääperiaatteena on osapuolten kohtaaminen, sovinnon etsiminen, joka antaa mahdollisuuden vastuunottoon sekä löytää yhdessä uusia ajattelu- ja toimintatapoja. Nuorten kohdalla hyötyinä nähdään vaikutus nuorten tulevaisuuden näkymiin, sillä vaakakupissa painaa erityisesti rikoskierteen katkaiseminen. Yhteiskunnan kannalta hyötynä on sovittelun tuomat niin rahalliset kuin resurssilliset säästöt.
Sovittelutoimintaa säädetään lailla ja sen pyrkimyksenä on vapaaehtoissovittelijoiden ohjauksella saavuttaa ratkaisu riita- tai rikosasiassa osapuolten välille syntyneeseen konfliktiin. Sovittelu perustuu restoratiiviseen oikeuskäsitykseen, jossa lähtökohtana on, että asianosainen toimii itse aktiivisena oman asiansa ratkaisussa. Sen tavoitteena on dialogisen vuorovaikutuksen ja oppimisprosessin kautta korjata aiheutuneet vahingot sekä mahdollistaa vastuunkanto.
Tutkimuksessa selvisi, että sovittelutoiminta on todella hyödyllistä. Sovittelu koetaan hyvänä ongelmanratkaisutapana, jonka pääperiaatteena on osapuolten kohtaaminen, sovinnon etsiminen, joka antaa mahdollisuuden vastuunottoon sekä löytää yhdessä uusia ajattelu- ja toimintatapoja. Nuorten kohdalla hyötyinä nähdään vaikutus nuorten tulevaisuuden näkymiin, sillä vaakakupissa painaa erityisesti rikoskierteen katkaiseminen. Yhteiskunnan kannalta hyötynä on sovittelun tuomat niin rahalliset kuin resurssilliset säästöt.