Group oriented psychosomatic physiotherapy frame of reference in chronic pain management for the long-term unemployed

Abstract

This thesis study describes and evaluates a pilot intervention based on psychosomatic physiotherapy and directed towards long-term unemployed individuals. In addition, suggestions for further development of the intervention are offered.

The study was based on action research methodology and mixed methods. The participants were recruited by the local municipal and employment service officials. Seven individuals having chronic pain participated in the pilot. Six of them were long-term unemployed: five women and one man. One of the participants represented the official partner in cooperation.

The description, the assessment and the suggestions for further development were conducted based on the qualitative and quantitative data gathered during the implementation. The qualitative data consisted of observations, one semi-structured interview and collected written feedback. The quantitative data consisted of data based on a questionnaire which was conducted as a panel design including pre- and post-intervention measurements without a control group.

The quantitative data did not yield statistically significant results. However, the used therapeutic exercises and activities seemed to improve the participants’ body-awareness and awareness regarding own resources. Their repertoire of pain management tools increased as well. Peer-support and adapted exercises seemed to support the participants’ ability to construct an understanding of biopsychosocial elements of pain experience and seemed to increase social trust by providing positive experiences of receiving and offering social support. In addition, physiotherapy instruction increased the understanding of the balance between biopsychosocial load and recovery in pain management. Finally, the pilot seemed to have a positive effect on the participants’ social relations and acceptance of pain.

The therapeutic exercises supporting as well as instruction orientation utilizing peer-support and based on a psychosomatic frame of reference seemed to benefit the participants in pain management. However, the assessment showed that pro-longed intervention might improve changes in pain behaviour. Exercises gradually exposing movement on various planes might work in a similar manner. Regarding pain management, the meaning of social trust and support of social participation were emphasized within this target group.

Opinnäytetyö on kuvaus pilotoidusta psykofyysisen fysioterapian viitekehykseen pohjautuvasta interventiosta, jonka tavoitteena oli edesauttaa kroonista kipua koke-via pitkäaikaistyöttömiä kivun hallinnassa. Lisäksi työ tuottaa laadulliseen ja mää-rälliseen aineistoon pohjautuvan arvioinnin pilotoinnin vaikutuksista osallistujien kipukokemuksiin sekä ehdotuksia intervention edelleen kehittämiseksi.

Pilotointi toteutettiin toimintatutkimuksena. Osallistujat valikoituivat paikallisen työvoimatoimiston asiakkaista, viranomaisten arvioon perustuen. Interventioon osallistui seitsemän kroonisesta kivusta kärsivää henkilöä, joista kuusi oli pitkäaikaistyöttömiä: viisi naista ja yksi mies. Seitsemäs osallistuja oli yhteistyötahon edustaja.

Kvalitatiivinen aineisto koostui havainnoista, yhden osallistujan kanssa toteutetusta puolistrukturoidusta haastattelusta sekä osallistujilta kerätystä kirjallisesta palautteesta. Kvantitatiivinen aineisto pohjautui ennen ja jälkeen mittauksena ilman kontrolliryhmää toteutettuun kyselyyn. Muuttujat koottiin tieteellisesti testatuista kyselyistä.

Muun muassa pienen osallistujamäärän johdosta, kvantitatiivinen aineisto ei tuottanut tilastollisesti merkitseviä tuloksia. Kvalitatiivisen aineisto antaa kuitenkin viitteitä siitä, että psykofyysisen fysioterapian menetelmät lisäsivät osallistujien kehotietoisuutta sekä tietoisuutta omista voimavaroista. Osallistujien kivunhallintakeinojen repertuaari lisääntyi niin ikään. Vertaistuki sekä sovelletut harjoitteet auttoivat osallistujia rakentamaan ymmärrystä kivun biopsykososiaalisista ulottuvuuksista sekä näyttivät lisäävän sosiaalista luottamusta tarjoamalla positiivisia kokemuksia sosiaalisen tuen antamisesta ja vastaanottamisesta. Osallistujien ymmärrys omien voimavarojen ja kuormituksen tasapainottamisen merkityksestä kivun hallinnassa lisääntyi. Interventiolla oli myös positiivinen vaikutus osallisuuteen omassa lähipiirissä, ja osallistujat ottivat ensiaskeleita kohti kivun hyväksymistä.

Osallistavat, kehollisia liikkeitä ja kokemuksia hyödyntävät kuntouttavat harjoitteet, vertaistukeen nojautuva toteutustapa sekä psykofyysiseen fysioterapiaan pohjaava viitekehys auttoivat osallistujia eteenpäin kivun hallinnan prosessissa. Arviointi osoitti kuitenkin, että osallistujat saattaisivat hyötyä, mikäli tapaamiskertojen pituutta ja määrää lisätään. Niin ikään erilaiselle liikkeelle asteittain altistavien harjoitteiden lisääminen on olemassa olevan tutkimuksen sekä pilotoinnin valossa suositeltavaa. Sosiaalisen luottamuksen ja sosiaalisen osallisuuden tukemisen merkitys osana kivun hallintaa korostuivat tämän kohderyhmän kohdalla.