Ulkoiset sädesuojat lasten natiiviröntgentutkimuksissa : opas henkilökunnalle

Abstract

Suomessa tehtiin vuonna 2015 noin 3,9 miljoonaa röntgentutkimusta, joista 0–16-vuotiaiden lasten tutkimusten osuus oli 6,9 %. Tavanomaisia lapsille tehtäviä natiiviröntgentutkimuksia ovat hampaiston ja leuan alueen sekä raajojen ja rintakehän tutkimukset. Natiiviröntgentutkimuksessa käytetään ionisoivaa säteilyä, joka aiheuttaa potilaalle ylimääräisen säteilyaltistuksen. Lapset ovat jopa 3–4 kertaa säteilyherkempiä kuin keski-ikäiset aikuiset. Lasten odotettavissa olevasta pidemmästä eliniän ennusteesta johtuen säteilyn terveydellisien pitkäaikaishaittavaikutuksien esilletulo on mahdollisempaa. Lapsille tehtävissä natiiviröntgentutkimuksissa on säteilysuojelullisiin toimenpiteisiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Säteilysuojelulla tarkoitetaan kaikkia niitä toimia, joilla voidaan säteilyaltistusta vähentää.

Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena ja sen tuotoksena syntyi kuvallinen opas sädesuojien käytöstä lasten natiiviröntgentutkimuksissa. Opinnäytetyö hankkeistettiin Kanta-Hämeen keskussairaalan Hämeenlinnan röntgenosastolle. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä röntgenhoitajien tietoa lasten natiiviröntgentutkimuksissa käytettävien ulkoisten sädesuojien käytöstä ja lasten sädeherkkyyteen vaikuttavista tekijöistä.

Yhteistyökumppanin toiveesta opas pyrittiin pitämään mahdollisimman selkeänä ja tyyliltään yksinkertaisena. Oppaaseen valikoituivat Kanta-Hämeen keskussairaalan Hämeenlinnan röntgenosastolla vuoden 2016 yleisimmät lasten natiiviröntgentutkimukset. Oppaassa havainnollistettiin valokuvien avulla, kuinka sädesuojat tutkimuskohtaisesti asetellaan lapselle ja mitä sädeherkkää elintä tai elimiä sädesuojalla kussakin röntgentutkimuksessa suojataan.

Teoreettisessa viitekehyksessä kerrottiin ionisoivasta säteilystä ja sen käytöstä, lapsen kehityksestä ja lapsipotilaan ohjaamisesta natiiviröntgentutkimuksessa sekä ulkoisista sädesuojista ja niiden käytöstä. Opinnäytetyön raportissa kerrottiin yksityiskohtaisesti opinnäytetyöprosessista ja tuotoksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Kehittämisehdotuksena esitetään tutkimusta sädesuojien aiheuttaman sironneen säteilyn määrästä kehossa ja siihen liittyvistä tekijöistä.

Approximately 3.9 million x-ray examinations were performed in Finland in 2015. Out of those only 6.9 per cent were performed on children up to sixteen years old. Conventional X-ray examinations use ionizing radiation. Usual sites for performing conventional x-ray examinations on children are dentition and jaw area, as well as limbs and thorax. Children’s organs and tissues are children highly radiosensitive, 3–4 times that of middle-aged adults, due to their close proximity to each other and to the surface of the body. The term radiation protection refers to all possible means to reduce radiation ex-posure. In children’s conventional x-ray examinations these methods play a crucial role.

The purpose of this study was to produce a guide with informative illustrations about the use of protective contact shielding in children’s conventional x-ray examinations. This functional study was conducted in cooperation with the radiology department of Kanta-Häme central hospital. The aim of this study was to increase radiographers’ knowledge about the use of protective contact shields during conventional x-ray examinations on children, and about factors making children more vulnerable to radiation exposure.

The product of this study was based on the theoretical framework as well as on the most common conventional x-ray examinations performed on children in radiology department of Kanta-Häme central hospital in 2016. For further study, examining amount of back scatter radiation from the use of protective contact shields is proposed.