Mutsi lähdetääx lenkille : Liikunta äiti-tytär suhteen vahvistajana
Vanhanen, Tii-Anna (2017)
Vanhanen, Tii-Anna
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112818598
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112818598
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko äitien ja teini-ikäisten tyttärien yhteisellä liikuntaharrastuksella vaikutusta heidän suhteeseensa. Hyvä äiti-tytärsuhde on avoin ja nuori kokee tulevansa kuulluksi. Äiti on erityisen tärkeä tytön itsetunnon kehitykselle. Aikuisen läs-näololla ja esimerkillä on merkitystä.
Asennoituminen liikuntaan sekä liikuntatottumusten muodostuminen peilautuvat lapsuuden kodin muokkaamaan malliin, sekä vapaa-ajan liikuntakokemusten jättämään leimaan. Posi-tiiviset kokemukset ja mallit ruokkivat liikunnallisuutta. Liikunnalla on merkittävä rooli fyysi-sen terveyden kannalta, mutta se vaikuttaa positiivisesti myös psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen.
Noin kolmasosa lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikuntasuosituksen. Aikuisilla vastaava luku on vain kymmenen prosenttia. Molempien ikäryhmien aktivoiminen on kan-santerveyden kannalta merkittävää. Myös sukupolviajattelun näkökulmasta eri-ikäisten ih-misten yhteistoiminnalla saavutetaan merkittäviä elämänlaatua parantavia tekijöitä.
Markkinat vastaavat heikosti nuorten intoon liikkua aikuisten lailla omaehtoisesti kuntosalilla tai ohjatuilla tunneilla. Ikärajat rajaavat pääsyn. Vaikka tutkimukset ovat jo pitkään osoitta-neet monipuolisen harjoittelun olevan hyväksi myös kasvuikäisille, vanhat myytit ja asenteet elävät edelleen. Oletus on että nuoret liikkujat aiheuttavat häiriötä. Voimaharjoittelun usko-taan olevan haitallista kasvuikäiselle, vaikka useat tutkimukset osoittavat tämän luulon vää-räksi.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet perheet ovat erilaisia, löytyy entinen liikunnan vihaaja, toinen mukavuudenhaluinen, ei lainkaan kilpailullinen, yksi sporttinen ja neljäs erityislapsi-perhe. Erilaisuudesta huolimatta kaikissa kirjoitelmissa toistuu kuitenkin samat pääteemat: on yhteistä tekemistä, molemmat tsemppaavat toisiaan, on yhteisiä puheenaiheita, tulee puhuttua, kun ollaan matkalla liikkumaan, tasavertaisuus lisääntyy kahden eri-ikäisen naisen välillä. Kaikki edellä mainitut ovat tärkeitä eväitä ja arvoja nuorelle naiselle, matkalla aikuisuuteen. Tämä on taatusti sidos, joka lujittaa tätä tärkeää ihmissuhdetta!
Vaikka neljällä äiti-tytärparilla löydös oli positiivinen, yhteinen liikuntaharrastus vaikutti posi-tiivisesti heidän väleihinsä, ei tuloksesta voi vetää johtopäätöstä, että kaikkien samassa elämänvaiheessa olevien äiti-tytärparien kohdalla tulos olisi yhtä mieltä ylentävä. Tutkimus-tulosta heikentää pieni otanta.
Tutkimuksen sivulöydöksenä ilmeni, että useilla kuntosaleilla ja ryhmäliikuntatunneilla ikära-jat estävät nuorten osallistumisen, myös vanhemman kanssa. Etenkin kuntien liikuntatarjonta on erittäin tarkasti ikärajoin rajattua. Tämä seikka kaipaisi jatkoselvitystä ja mahdollisia toimenpiteitä nuoriin liikkujiin kohdistuvien ennakkoluulojen karsimiseksi ja heidän liikunta-mahdollisuuksien parantamiseksi.
Asennoituminen liikuntaan sekä liikuntatottumusten muodostuminen peilautuvat lapsuuden kodin muokkaamaan malliin, sekä vapaa-ajan liikuntakokemusten jättämään leimaan. Posi-tiiviset kokemukset ja mallit ruokkivat liikunnallisuutta. Liikunnalla on merkittävä rooli fyysi-sen terveyden kannalta, mutta se vaikuttaa positiivisesti myös psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen.
Noin kolmasosa lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikuntasuosituksen. Aikuisilla vastaava luku on vain kymmenen prosenttia. Molempien ikäryhmien aktivoiminen on kan-santerveyden kannalta merkittävää. Myös sukupolviajattelun näkökulmasta eri-ikäisten ih-misten yhteistoiminnalla saavutetaan merkittäviä elämänlaatua parantavia tekijöitä.
Markkinat vastaavat heikosti nuorten intoon liikkua aikuisten lailla omaehtoisesti kuntosalilla tai ohjatuilla tunneilla. Ikärajat rajaavat pääsyn. Vaikka tutkimukset ovat jo pitkään osoitta-neet monipuolisen harjoittelun olevan hyväksi myös kasvuikäisille, vanhat myytit ja asenteet elävät edelleen. Oletus on että nuoret liikkujat aiheuttavat häiriötä. Voimaharjoittelun usko-taan olevan haitallista kasvuikäiselle, vaikka useat tutkimukset osoittavat tämän luulon vää-räksi.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet perheet ovat erilaisia, löytyy entinen liikunnan vihaaja, toinen mukavuudenhaluinen, ei lainkaan kilpailullinen, yksi sporttinen ja neljäs erityislapsi-perhe. Erilaisuudesta huolimatta kaikissa kirjoitelmissa toistuu kuitenkin samat pääteemat: on yhteistä tekemistä, molemmat tsemppaavat toisiaan, on yhteisiä puheenaiheita, tulee puhuttua, kun ollaan matkalla liikkumaan, tasavertaisuus lisääntyy kahden eri-ikäisen naisen välillä. Kaikki edellä mainitut ovat tärkeitä eväitä ja arvoja nuorelle naiselle, matkalla aikuisuuteen. Tämä on taatusti sidos, joka lujittaa tätä tärkeää ihmissuhdetta!
Vaikka neljällä äiti-tytärparilla löydös oli positiivinen, yhteinen liikuntaharrastus vaikutti posi-tiivisesti heidän väleihinsä, ei tuloksesta voi vetää johtopäätöstä, että kaikkien samassa elämänvaiheessa olevien äiti-tytärparien kohdalla tulos olisi yhtä mieltä ylentävä. Tutkimus-tulosta heikentää pieni otanta.
Tutkimuksen sivulöydöksenä ilmeni, että useilla kuntosaleilla ja ryhmäliikuntatunneilla ikära-jat estävät nuorten osallistumisen, myös vanhemman kanssa. Etenkin kuntien liikuntatarjonta on erittäin tarkasti ikärajoin rajattua. Tämä seikka kaipaisi jatkoselvitystä ja mahdollisia toimenpiteitä nuoriin liikkujiin kohdistuvien ennakkoluulojen karsimiseksi ja heidän liikunta-mahdollisuuksien parantamiseksi.