"Tuntui, että en oo yksin täällä maailmassa" : isien kokemuksia isä-lapsiryhmästä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n järjestämän isä-lapsiryhmän merkitystä siihen osallistuneiden isien näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa isien kokemuksista ja toiveista ja sen avulla löytää näkökulmia isätyön kehittämiseksi tulevaisuudessa. Opinnäytetyön avulla haluttiin tuoda isien omia näkemyksiä ja mielipiteitä julki, korostaa isyyden merkitystä lapsen elämässä ja tehdä isän roolia näkyvämmäksi. Keskeisiä käsitteitä työssä olivat isyys ja isyyden tukeminen. Nykyisen isyyden monimuotoisuuden vuoksi työssä avattiin isyyden käsitettä. Tutkimuksessa oli kysymys isyyttä tukevasta vertaisryhmästä, joten isyyden tukeminen oli myös keskeinen käsite.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena käyttäen puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä osallistuvaa havainnointia. Aineisto koostui kolmen isä-lapsiryhmään osallistuneen isän kokemuksista. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen aineistolle tehtiin sisällönanalyysi tutkimuksen kannalta olennaisten seikkojen yhteen kokoamiseksi. Havainnointia käytettiin tukemaan haastatteluista saatua aineistoa.

Opinnäytetyön keskeisimmät tulokset osoittivat, että isä-lapsiryhmä on isien kannalta merkityksellinen, painottaen erityisesti muilta isiltä keskustelun kautta saadun vertaistuen merkitystä sekä lapsen kanssa vietetyn ajan tärkeyttä. Tuloksista kävi lisäksi ilmi isien kokemus äitien ensisijaisesta huomioimisesta palveluissa. Isien esittämistä kehitysehdotuksista mahdollista tulevaa ryhmätoimintaa varten korostui erityisesti isien keskinäisten ryhmäkertojen järjestäminen sellaisten ryhmäkertojen lisäksi, joihin osallistuvat sekä isät että lapset. Tämä mahdollistaisi parisuhteesta ja lapsiin liittyvistä asioista keskustelun. Lisäksi isät kokivat ryhmässä hyväksi toiminnallisuuden, jonka kautta keskustelun aloittaminen tuntui luonnolliselta. Myös erityisesti lasten kanssa toteutettavissa osuuksissa isät painottivat toiminnallisuutta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että isät kaipaavat enemmän isille suunnattua toimintaa Tampereelle. Isä-lapsiryhmän konsepti on tutkimuksen tulosten perusteella toimiva, ja sitä tulisi kehittää jatkossa isien toivomaan suuntaan, jotta saataisiin kehitettyä erityisesti isien tarpeista lähteviä ryhmiä ja toimintaa. Isien omat toivomukset ja mielipiteet tulisi ottaa huomioon yhteiskunnallisella tasolla, kun perheille suunnattuja palveluita uudistetaan ja kehitetään.

The purpose of this thesis was to survey the importance of a father-child group from the perspective of the fathers who participated in the group. The aim was to survey their experiences considering the group and use the findings to help develop future father-child groups. The aim was also to emphasize the meaning of fatherhood and its importance in a child’s life.

The data were collected through semi-structured interview and participant observation. The data consisted of the experiences of those three fathers who participated in the group. The data were analysed through content analysis.

The findings indicate that the father-child group is meaningful to the fathers and that peer support from other fathers and spending time with their own children were the most valuable things in the group. For future groups these fathers pointed out that in addition to the father-child group sessions they would also like to have separate group sessions for fathers only.

As a conclusion these fathers would like to have more activities and services provided for fathers in Tampere. The concept of this father-child group is functional and it could be developed based on the opinions of these fathers.