Liikunta menee luihin ja ytimiin : Opas osteoporoosia sairastavan henkilön omatoimiseen harjoitteluun

Abstract

Osteoporoosi on systemaattinen luustoa heikentävä sairaus, jossa luuston rakenne on muuttunut niin, että sen lujuus on heikentynyt ja mineraalimassa vähentynyt. Osteoporoosi on selkeästi yleisempää naisilla kuin miehillä. Ikääntymisen aikana nainen voi menettää jopa 50 prosenttia hohkaluusta ja 30 prosenttia kiinteästä luusta, miesten vastaavat luvut ovat 30 prosenttia ja 20 prosenttia. Osteoporoosin yleisimpiä riskitekijöitä ovat matala kehonpaino, aikaiset vaihdevuodet, tupakointi, kohtuuton alkoholin käyttö, syömishäiriö, vähäinen liikunta, epilepsialääkkeet ja pitkäaikainen vähäinen kalsiumin saanti.

Perusta vahvalle luustolle tehdään lapsuudessa, mutta oikeaoppisella ravinnolla ja liikunnalla luustoa voidaan ylläpitää ja vahvistaa vielä aikuisiälläkin. Tärkeää harjoittelussa on sen monipuolisuus, progressiivisuus ja säännöllisyys. Monipuolinen hyppyjä, askelluksia, tasapaino- sekä lihasvoimaharjoitteita sisältävä liikunta edistää luuston terveyttä ja ennaltaehkäisee kaatumisia.

Opinnäytetyössä käsitellään osteoporoosia ja sen liikunnallista kuntoutusta. Osteoporoosia sairastavan henkilön liikunnallisessa kuntoutuksessa tulee välttää voimakkaita vartalon taivutus- ja kiertoliikkeitä samoin kuin äkillistä iskukuormitusta. Fysioterapeuttien tehtävänä on ohjeistaa osteoporoosia sairastavia henkilöitä liikkumaan turvallisesti ja tehokkaasti. Tutkimuksissa on todettu omatoimisesti toteutetun harjoitusohjelman olevan tehokas tapa edesauttaa liikuntakäyttäytymisen muuttumista ja lisätä fyysistä aktiivisuutta.

Opinnäytetyön tarkoitus on, että osteoporoosia sairastavan henkilön kaatumisriski ja -pelko vähenisivät, luuston haurastuminen hidastuisi ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman hyvänä oppaan harjoitteiden ja ohjeiden mukaan harjoittelemalla. Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia osteoporoosia sairastavalle henkilölle tutkittuun tietoon perustuvat eritasoiset harjoitusohjelmat oppaan muodossa. Oppaan harjoitteita arvioitiin suorittamalla niitä itse, kohderyhmän ryhmäliikunnassa sekä järjestetyissä harjoitusohjelmien arviointitilaisuuksissa. Harjoitteista laadittiin kolme eritasoista harjoitusohjelmaa, joita kehitettiin arviointitilaisuuksista saatujen havaintojen ja palautteen perusteella.

Osteoporosis is a systemic skeletal disorder in which the bone structure changes so that its strength is impaired and the mineral mass decreased. Osteoporosis is clearly more common in women than men. With aging, a woman may lose up to 50% of the scrotum and 30% of solid bone, the corresponding men's rates being 30% and 20%. The most common risk factors for osteoporosis are low body weight, early menopause, smoking, alcohol abuse, eating disorders, lack of exercise, antiepileptic medication and long-term low calcium intake.

The foundation for a strong skeleton is done in childhood, but with the righteous nutrition and exercise, bones can be maintained and strengthened even by adults. Versatility, progressiveness and regularity are important aspects in exercise. Exercise with versatile jumping, stepping, balance and muscular exercises promotes bone health and prevents collapse.

This thesis deals with osteoporosis and its physical fitness. Physical rehabilitation of a person suffering from osteoarthritis should avoid strong bending and rotation of the body as well as sudden shock loads. Physical therapists are responsible for guiding people with osteoporosis to exercise safely and efficiently. Studies have shown that a self-implemented exercise program is an effective way to improve the physical activity behaviour and increase physical activity.

The purpose of this thesis is to reduce the risk of falling and the fear of falling, slow down the bone loss and maintain the functional ability as practicable as possible by training with the guide. The aim of this thesis was to prepare a variety of training programs based on the studies in the form of a guide. The exercises of the guide were evaluated by performing them ourselves, in the target group exercises and in organized exercise appraisal sessions. Three training programs were developed based on observations and feedback from the evaluation events.