Selkäydinvammakuntoutujan toimintakyvyn arviointi ja kirjaaminen ICF-viitekehystä mukaillen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata erään osaston fysioterapeuttien kirjaamisen nykytilaa sekä selkäydinvammakuntoutujan toimintakyvyn arviointia ja kirjaamista. Tavoitteena oli tulosten ja teoriataustan avulla kehittää fysioterapeuttien kirjaamista ICF-viitekehystä mukailevaksi. Opinnäytetyön aihe on työelämälähtöinen, ja se vastaa työelämäkumppanin tarpeisiin. Yhteistyötahona toimi Pirkanmaan Sairaanhoitopiiri. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista menetelmää ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla viideltä fysioterapeutilta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin perusteiden mukaisesti.

Tulokset osoittivat fysioterapeuttien arvioivan ja kirjaavan toimintakykyä vaihtelevin käytäntein, sillä eri fysioterapeutit painottivat toimintakyvyn kuvaamisessa erilaisia asioita. Fysioterapeutit kertoivat arvioivansa ja kirjaavansa kehon toimintoja laajasti, kun taas esimerkiksi ympäristötekijöitä huomioitiin vähäisesti. Suoritukset ja osallistuminen -osa-alueella kuvattiin enemmän suorituksiin, kuin osallistumiseen liittyviä asioita. Fysioterapeutit kokivat kirjaamisen olevan yhtenäistä esimerkiksi otsikoiden käytön osalta, mutta kirjauksien sisällöt koettiin epäyhtenäisiksi tai niiden yhtenäisyydestä ei ollut selvyyttä. Tulosten mukaan ICF:n käytöstä oli vähäisesti kokemusta ja tietoa. Suurin osa fysioterapeuteista oli kuitenkin kiinnostuneita sen käyttöönotosta ja mahdollisuuksista. Fysioterapeutit kokivat tarvetta kirjaamisen yhtenäistämiselle ja toimintakyvyn kirjaamisen kehittämiselle. Haastatteluissa tuotiin esille monia kehittämisehdotuksia kirjaamisen yhtenäistämiseen, toimintakyvyn kuvaamiseen ja ICF:n käyttöönottoon liittyen.

Fysioterapeutit osoittivat tulosten mukaan valmiutta ja halua kehittää kirjaamiskäytänteitään. Toimintakyvyn arvioimiseen ja kirjaamiseen tarvitaan kehittämistä, jotta se mukailisi ICF-viitekehystä. Opinnäytetyön tuloksista esiin nousseilla kehitysehdotuksilla voidaan yhtenäistää kirjaamista ja kehittää ICF:n käyttöä sekä toimintakyvyn kuvaamista kyseisellä osastolla. Jatkossa tutkimusta voisi laajentaa myös muihin Suomen selkäydinvammayksiköihin, jolloin fysioterapeuttien kirjaamisesta ICF-viitekehyksessä saataisiin kattavampaa tietoa. Toimintakyvyn kirjaamisesta saataisiin myös luotettavampi ja todenmukaisempi kuvaus, jos fysioterapeuttien kirjoittamia potilasasiakirjoja analysoitaisiin ja sillattaisiin ICF-luokituksen osa-alueisiin.

The purpose of this study was to describe the current state of physiotherapeutic documentation, as well as the assessment and documentation of a spinal cord injury rehabilitees’ functional ability on a certain hospital ward. The objective of this study was to develop the use of the ICF Classification as a Frame of Reference in documenting.

The study was qualitative in nature. The data of the study were gathered by interviewing five physiotherapists and the interviews were conducted as theme interviews. The data were analysed by means of qualitative content analysis.

The results revealed that physiotherapists asses and document functional ability mostly in the areas of body functioning and activities, whereas participation and environmental factors were described less. Documenting was regarded quite heterogeneous. Physiotherapists had little knowledge and experience of the ICF classification but they were interested in it.

Overall, our study suggests that physiotherapists have the preparedness and needs to improve their documenting methods. It was found that the conformity in assessment and documenting along with the better use of the ICF are possible to achieve by using the results provided in this study. Further studies on the subject, for example a qualitative study involving other spinal cord injury units from across Finland, could yield important information of the current state of assessment and documenting functional ability.