Kestävän liikkumisen asema kuntien poliittisessa päätöksenteossa
Kinnunen, Tapio (2017)
Kinnunen, Tapio
Hämeen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120419528
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120419528
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin vastauksia kolmeen tutkimuskysymykseen: millaisia kestävään liikkumiseen liittyviä tai keskittyviä suunnitelmia kunnissa tehdään; millaista vuoropuhelua kestävästä liikkumisesta käydään kuntien luottamushenkilöiden, viranhaltijoiden ja sidosryhmien kesken; sekä mitkä tekijät vaikuttavat positiivisesti tai negatiivisesti kestävän liikkumisen suunnitelmien poliittiseen hyväksyttävyyteen. Tutkimuksen toimeksiantajia ovat Liikennevirasto, ympäristöministeriö, MAL-verkosto, Varsinais-Suomen liitto, Helsingin kaupunki ja Strafica Oy. Toimeksiantajien edustajat ovat muodostaneet yhdessä Kuntaliiton edustajan kanssa työn ohjausryhmän.
Työn teoreettisessa viitekehyksessä käytiin läpi kuntien hallinnollista ja poliittista organisaatiota, kuntien päätöksenteon eri näkökulmia sekä valikoituja poliittisen päätöksenteon teorioita. Nämä teoriat ovat jaksottaisen tasapainon malli, polkuriippuvuus, moniulottuvuuskehys, koalitiot politiikan tekijöinä sekä politiikan muutoksen tarina. Tutkimus tehtiin kirjallisuuskatsauksena sekä kuuteen case-kuntaan (Helsinki, Turku, Joensuu, Vaasa, Rovaniemi ja Kangasala) tehdyn empiirisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksessa haastateltiin viranhaltijoita, tehtiin kysely luottamushenkilöille sekä selvitettiin tilastollisia taustamuuttujia kustakin kunnasta.
Tutkimuksen perusteella kestävän liikkumisen sisällyttäminen kuntastrategiaan tai oman kestävän liikkumisen strategisen ohjelman laatiminen ovat tärkeimpiä ja vaikuttavimpia tapoja edistää kestävää liikkumista kunnissa. Suurimpina esteinä koettiin resurssien niukkuus, mutta energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden, kaupungistumisen ja teknologian kehittymisen nähtiin vauhdittavan kestävän liikkumisen kilpailukykyä.
Työssä esiteltiin myös toimenpiteitä, joiden avulla voidaan lisätä kestävän liikkumisen suunnitelmien hyväksyttävyyttä. Tällaisia ovat mm. avoimen vuorovaikutuksen lisääminen, osallisuuden lisääminen, seudullisen yhteistyön parantaminen, ihmiskeskeinen liikennesuunnittelu ja suunnitelman sitominen strategisiin linjauksiin.
Työn teoreettisessa viitekehyksessä käytiin läpi kuntien hallinnollista ja poliittista organisaatiota, kuntien päätöksenteon eri näkökulmia sekä valikoituja poliittisen päätöksenteon teorioita. Nämä teoriat ovat jaksottaisen tasapainon malli, polkuriippuvuus, moniulottuvuuskehys, koalitiot politiikan tekijöinä sekä politiikan muutoksen tarina. Tutkimus tehtiin kirjallisuuskatsauksena sekä kuuteen case-kuntaan (Helsinki, Turku, Joensuu, Vaasa, Rovaniemi ja Kangasala) tehdyn empiirisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksessa haastateltiin viranhaltijoita, tehtiin kysely luottamushenkilöille sekä selvitettiin tilastollisia taustamuuttujia kustakin kunnasta.
Tutkimuksen perusteella kestävän liikkumisen sisällyttäminen kuntastrategiaan tai oman kestävän liikkumisen strategisen ohjelman laatiminen ovat tärkeimpiä ja vaikuttavimpia tapoja edistää kestävää liikkumista kunnissa. Suurimpina esteinä koettiin resurssien niukkuus, mutta energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden, kaupungistumisen ja teknologian kehittymisen nähtiin vauhdittavan kestävän liikkumisen kilpailukykyä.
Työssä esiteltiin myös toimenpiteitä, joiden avulla voidaan lisätä kestävän liikkumisen suunnitelmien hyväksyttävyyttä. Tällaisia ovat mm. avoimen vuorovaikutuksen lisääminen, osallisuuden lisääminen, seudullisen yhteistyön parantaminen, ihmiskeskeinen liikennesuunnittelu ja suunnitelman sitominen strategisiin linjauksiin.