Työntekijöiden kokemuksia vauvaryhmästä Tuomarilan perhetukikeskuksessa
Rinne, Tuomo (2017)
Rinne, Tuomo
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120119283
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120119283
Tiivistelmä
Opinnäytetyö kuvaa Tuomarilan perhetukikeskuksen neljän työntekijän kokemuksia vauvaryhmätoiminnasta lapsen hyvinvoinnin edistäjänä sekä työskentelymuotona perhekuntoutuksessa. Tavoitteena oli selvittää työntekijöiden kokemuksia siitä, miten he kokevat vauvaryhmätoiminnan edistävän lasten hyvinvointia perheessä, miten ryhmä tukee perhekuntoutusprosessia kokonaisuudessa, miten ryhmästä saatua tietoa hyödynnetään perhekuntoutuksessa, ja miten ryhmää tulisi kehittää edelleen.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin työntekijöiden yksilöhaastatteluina. Haastattelut olivat tyypiltään puolistrukturoituja teemahaastatteluita ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tuomarilan perhetukikeskuksen vauvaryhmä rakentuu neljän teoreettisen viitekehyksen pohjalle. Näitä ovat kiintymyssuhde, mentalisaatio ja systeemisen sekä sosiaalisen oppimisen teoriat. Tulokset osoittavat, että vauvaryhmällä on mahdollista tukea sekä vahvistaa vauvan ja vanhempien vuorovaikutusta ja vanhempien mentalisaatiokykyä. Vauvaryhmä mahdollistaa positiivisia vaikutuksia koko perhesysteemissä lisäämällä vanhempien voimavaroja, kykyä toimia vanhempina ja vahvistamalla vanhempien omaa pystyvyyden tunnettaan. Ryhmän koettiin tukevan vauvaperheiden perhekuntoutusprosessia ja kuntoutusjakson tavoitteita.
Haasteeksi koettiin tiedon siirtyminen eri työryhmiin, joka on keskeistä tiedon hyödyntämisessä optimaalisesti asiakkaan eduksi. Sisäisen viestinnän tehostamiseen ja yhtenäisistä toimintatavoista sopimiseen tulisi jatkossa kiinnittää huomiota ryhmän suunnittelussa. Ryhmädynamiikan ja toiminnan suunnittelun näkökulmasta tulisi pohtia mahdollisuutta suljettuun ryhmään ja asiakasperheiden tuomista esimerkiksi Tuomarilan perhetukikeskuksen toisesta toimipisteestä, Kiintotähdestä. Myös kolmannen ryhmänohjaajan käytön mahdollisuutta tulisi jatkossa pohtia. Vauvaryhmään osallistuvien vanhempien kokemusten kartoittaminen tukisi ryhmän mahdollisia jatkokehitystoimenpiteitä, työmenetelmän dialogisuutta ja lähentäisi asiakkaita ja työntekijöitä.
Opinnäytetyön tutkimusaineisto perustuu neljän työntekijän kokemuksiin vauvaryhmässä työskentelyyn ja on siten sen verran suppea, ettei tulosten perusteella voi tehdä tarkkoja johtopäätöksiä. Tuomarilan perhetukikeskuksen vauvaryhmä koetaan tärkeänä ja tehokkaana työmenetelmänä perhekuntoutuksessa, joka myös toteutetaan suunnitelmallisesti ja laadukkaasti.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin työntekijöiden yksilöhaastatteluina. Haastattelut olivat tyypiltään puolistrukturoituja teemahaastatteluita ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tuomarilan perhetukikeskuksen vauvaryhmä rakentuu neljän teoreettisen viitekehyksen pohjalle. Näitä ovat kiintymyssuhde, mentalisaatio ja systeemisen sekä sosiaalisen oppimisen teoriat. Tulokset osoittavat, että vauvaryhmällä on mahdollista tukea sekä vahvistaa vauvan ja vanhempien vuorovaikutusta ja vanhempien mentalisaatiokykyä. Vauvaryhmä mahdollistaa positiivisia vaikutuksia koko perhesysteemissä lisäämällä vanhempien voimavaroja, kykyä toimia vanhempina ja vahvistamalla vanhempien omaa pystyvyyden tunnettaan. Ryhmän koettiin tukevan vauvaperheiden perhekuntoutusprosessia ja kuntoutusjakson tavoitteita.
Haasteeksi koettiin tiedon siirtyminen eri työryhmiin, joka on keskeistä tiedon hyödyntämisessä optimaalisesti asiakkaan eduksi. Sisäisen viestinnän tehostamiseen ja yhtenäisistä toimintatavoista sopimiseen tulisi jatkossa kiinnittää huomiota ryhmän suunnittelussa. Ryhmädynamiikan ja toiminnan suunnittelun näkökulmasta tulisi pohtia mahdollisuutta suljettuun ryhmään ja asiakasperheiden tuomista esimerkiksi Tuomarilan perhetukikeskuksen toisesta toimipisteestä, Kiintotähdestä. Myös kolmannen ryhmänohjaajan käytön mahdollisuutta tulisi jatkossa pohtia. Vauvaryhmään osallistuvien vanhempien kokemusten kartoittaminen tukisi ryhmän mahdollisia jatkokehitystoimenpiteitä, työmenetelmän dialogisuutta ja lähentäisi asiakkaita ja työntekijöitä.
Opinnäytetyön tutkimusaineisto perustuu neljän työntekijän kokemuksiin vauvaryhmässä työskentelyyn ja on siten sen verran suppea, ettei tulosten perusteella voi tehdä tarkkoja johtopäätöksiä. Tuomarilan perhetukikeskuksen vauvaryhmä koetaan tärkeänä ja tehokkaana työmenetelmänä perhekuntoutuksessa, joka myös toteutetaan suunnitelmallisesti ja laadukkaasti.