Huostaanotettu lapsi uudessa perheessä : kokemuksia sijaisvanhempien näkökulmasta
Halme, Annariina; Koskinen, Henna (2010)
Halme, Annariina
Koskinen, Henna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005078290
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005078290
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata kokemuksia elämästä sijoitettujen lasten kanssa sijaisvanhempien näkökulmasta. Työn tehtävinä on selvittää, millaisia kokemuksia sijaisvanhemmilla on elämästä huostaan otettujen lasten kanssa ja millaista tukea sijaisvanhemmat saavat sekä millaista lisätukea he kaipaisivat.
Opinnäytetyömme on tehty laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluilla ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Keskeisimpiä teoreettisia lähtökohtia työssämme ovat lastensuojelu, perhehoito ja perheen tukeminen.
Kolmen sijaisperheen vanhempia haastatellessamme saimme paljon erilaisia näkökulmia siihen, mitä on arjen ja ylipäätään elämän jakaminen sijaislasten kanssa. Vanhemmat toivat esiin monenlaisia sijaisperhetoimintaan liittyviä myönteisiä kokemuksia, jotka olivat koskeneet heitä itseään vanhempina, kuin myös perheiden biologisia lapsia. Perheet olivat ajan kuluessa käyneet läpi monenlaisia muutosprosesseja, muun muassa konkreettisia muutoksia kodissa, muutoksia perheen arjen suunnittelussa ja tietenkin muutoksia oli tapahtunut myös sijaislapsissa kasvun ja kehityksen myötä. Vanhemmat kertoivat myös kokemuksiaan erilaisista haasteista ja ongelmista, joita he olivat kohdanneet sijoitusten myötä. Myös tukiasioista vanhemmilla oli monenlaisia, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin, kokemuksia. Haastatteluissa nousivat esiin muun muassa perheiden saamat tuet, sosiaalitoimen toimivuus ja erilaiset kokemukset tuen riittämättömyydestä.
Opinnäytetyöprosessistamme nousi monia lastensuojeluun ja erityisesti perhehoitoon liittyviä kehitys- ja jatkotutkimushaasteita. Tällaisia ovat esimerkiksi se, miten sijaishuollossa kasvaneet lapset ja nuoret pärjäävät yhteiskunnassa aikuistuttuaan ja millaisista tukimuodoista sijaisperheet hyötyisivät eniten. Sijaisvanhemmat kokevat puutteena vähäisen mahdollisuuden vanhempien yhteiseen ja omaan aikaan, mikä on tärkeä kehittämiskohde sijaisvanhempien jaksamisen tukemisessa.
Opinnäytetyömme on tehty laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluilla ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Keskeisimpiä teoreettisia lähtökohtia työssämme ovat lastensuojelu, perhehoito ja perheen tukeminen.
Kolmen sijaisperheen vanhempia haastatellessamme saimme paljon erilaisia näkökulmia siihen, mitä on arjen ja ylipäätään elämän jakaminen sijaislasten kanssa. Vanhemmat toivat esiin monenlaisia sijaisperhetoimintaan liittyviä myönteisiä kokemuksia, jotka olivat koskeneet heitä itseään vanhempina, kuin myös perheiden biologisia lapsia. Perheet olivat ajan kuluessa käyneet läpi monenlaisia muutosprosesseja, muun muassa konkreettisia muutoksia kodissa, muutoksia perheen arjen suunnittelussa ja tietenkin muutoksia oli tapahtunut myös sijaislapsissa kasvun ja kehityksen myötä. Vanhemmat kertoivat myös kokemuksiaan erilaisista haasteista ja ongelmista, joita he olivat kohdanneet sijoitusten myötä. Myös tukiasioista vanhemmilla oli monenlaisia, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin, kokemuksia. Haastatteluissa nousivat esiin muun muassa perheiden saamat tuet, sosiaalitoimen toimivuus ja erilaiset kokemukset tuen riittämättömyydestä.
Opinnäytetyöprosessistamme nousi monia lastensuojeluun ja erityisesti perhehoitoon liittyviä kehitys- ja jatkotutkimushaasteita. Tällaisia ovat esimerkiksi se, miten sijaishuollossa kasvaneet lapset ja nuoret pärjäävät yhteiskunnassa aikuistuttuaan ja millaisista tukimuodoista sijaisperheet hyötyisivät eniten. Sijaisvanhemmat kokevat puutteena vähäisen mahdollisuuden vanhempien yhteiseen ja omaan aikaan, mikä on tärkeä kehittämiskohde sijaisvanhempien jaksamisen tukemisessa.
