Omaishoitajien arjessa jaksaminen Kaskisten kaupungissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kaskisten kaupungin omaishoitajien jaksamista. Tarkoituksena lisäksi selvittää mitkä asiat auttavat omaishoitajaa jaksamaan arjessa ja mitkä asiat heikentävät jaksamista.

Tutkimus on laadullinen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka tehtiin tätä tutkimusta varten. Tutkimukseen pyydettiin mukaan kaikki Kaskisten kaupungin omaishoitajat (=13), joiden kanssa oli tehty kunnan kanssa sopimus omaishoidosta. Kyselylomakkeita palautui 9, joista kaikki otettiin mukaan tutkimukseen.

Tulosten perusteella omaishoitajia auttoi jaksamaan omaisten ja ystävien antama tuki, omat harrastukset, hyvä suhde hoidettavan kanssa sekä huumori. Monelle omaishoitajalle se suurin voimavara oli omat lapset ja lapsenlapset. Vaikka lapset asuivat kaukana, niin yhteydenpito oli silti tiivistä, lapset halusivat olla mukana vanhempiensa arjessa.

Omaishoitajat toivoisivat kunnollisen rahallisen korvauksen, enemmän tietoa ja tukea omaishoidon asioista ja enemmän mahdollisuuksia lyhytaikaishoitoon. Erityisen huonoksi asiaksi useammassa lomakkeessa nousi tiedon puute, omaishoitajille ei kerrottu asioista tarpeeksi.

The purpose of this dissertation is to analyze how the family caregivers in the town of Kaskinen cope in their task. It analyses what helps the caregivers to manage in their work and what aspects have a negative effect on their coping.

This study is qualitative. The data was collected with the help of a questionnaire that was designed for this study. All caregivers of the town of Kaskinen (=13), who had an agreement on the care with the municipality, were invited to this research. Nine questionnaires were returned and they are all included in this study.

The result of the study is that the caregivers get best support in their coping from their close relatives and friends. Their hobbies, a good relationship with the person they take care of and a good sense of humor are all a support to their work. For many caregivers, the biggest resource of support were their own children and grandchildren. Even in cases where the children live far, the communication was still frequent, and the children wanted to take part in the work of their parent.

The caregivers wish a better compensation for their work, more information and support for their task as well as more possibilities to have the patient in short term care elsewhere. In many answers, the lack of information was a big concern for the caregivers, and that they were not well enough included in the information.