Perillisittä kuolleiden jäämistöjen käsittely kunnissa
Valanta, Martta (2017)
Valanta, Martta
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120519917
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120519917
Tiivistelmä
Suomessa kuolee vuosittain noin 600 henkilöä, joilla ei kuollessaan ole lakimääräisiä perillisiä. Tällaisten perillisittä kuolleiden henkilöiden perinnöt siirtyvät perintökaaren säännösten mukaisesti valtiolle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia valtionperintöä ilmiönä sekä erityisesti kuntien näkökulmasta. Lisäksi opinnäytetyössä selvitettiin valtionperintöjen yleisyyttä Suomessa. Opinnäytetyön tavoite oli lisätä lukijan ymmärrystä aiheesta luomalla eräänlainen opas aiheeseen. Tavoitteena oli myös tutkia, olisiko kuntien käytäntöjä valtionperintöasioissa syytä yhtenäistää.
Valtiokonttori valvoo valtion oikeutta perillisittä kuolleen jäämistöön. Kun henkilö on kuollut, hänen perillisensä selvitetään toimittamalla sukuselvitys. Jos sukuselvityksessä ei löydetä perillisiä, sen, jonka hoidossa perittävän kuolinpesä on, tulee ilmoittaa asiasta Valtiokonttorille. Kaikkea valtiolle tullutta perillisittä kuolleiden omaisuutta ei kuitenkaan pysytetä valtiolla: ainoastaan suoraan luonnonsuojelualueiksi tai Puolustusvoimien käyttöön soveltuvat kiinteistöt, julkisiin taidekokoelmiin tai museoon sopiva irtaimisto sekä osa huomattavista rahavaroista. Perillisittä kuolleen läheisten ja kunnan, jossa perittävä on viimeksi asunut tai jossa sijaitsee tämän omistamaa kiinteää omaisuutta, on mahdollista hakea perittävän omaisuuden sitä osaa, joka on jäänyt jäljelle valtiolla pysyttämisen jälkeen. Hakemus tulee toimittaa Valtiokonttorille. Kunnille luovutetaan vuosittain yli puolet valtionperintönä saaduista. Perittävän läheiset saavat yleensä noin kymmenyksen valtionperintövaroista ja valtiolla pysytetään vuosittain noin kolmannes perillisittä kuolleiden omaisuudesta.
Kuntien käytännöt valtionjäämistösaantojen suhteen poikkeavat osa-alueittain melko paljon toisistaan. Yleensä valtionperintöasioiden hoitamisesta ja valmistelusta kunnan sisällä vastaa kaupunginlakimies. Saadut perintövarat kohdistetaan pääasiassa sosiaalisiin tarkoituksiin, kuten vanhusten, lasten ja nuorten hyvinvointiin. Päätöksen kunnalle ilmoitetun perinnön hakemisesta ja varojen edelleenluovutuksesta tekee pääsääntöisesti joko kaupunginhallitus tai kaupunginjohtaja. Valtionperintönä saatujen varojen käyttöä oikeaan kohteeseen valvotaan yleensä perustamalla perinnölle rahasto, jonka sääntöjen mukaan rahaa käytetään.
Valtiokonttori valvoo valtion oikeutta perillisittä kuolleen jäämistöön. Kun henkilö on kuollut, hänen perillisensä selvitetään toimittamalla sukuselvitys. Jos sukuselvityksessä ei löydetä perillisiä, sen, jonka hoidossa perittävän kuolinpesä on, tulee ilmoittaa asiasta Valtiokonttorille. Kaikkea valtiolle tullutta perillisittä kuolleiden omaisuutta ei kuitenkaan pysytetä valtiolla: ainoastaan suoraan luonnonsuojelualueiksi tai Puolustusvoimien käyttöön soveltuvat kiinteistöt, julkisiin taidekokoelmiin tai museoon sopiva irtaimisto sekä osa huomattavista rahavaroista. Perillisittä kuolleen läheisten ja kunnan, jossa perittävä on viimeksi asunut tai jossa sijaitsee tämän omistamaa kiinteää omaisuutta, on mahdollista hakea perittävän omaisuuden sitä osaa, joka on jäänyt jäljelle valtiolla pysyttämisen jälkeen. Hakemus tulee toimittaa Valtiokonttorille. Kunnille luovutetaan vuosittain yli puolet valtionperintönä saaduista. Perittävän läheiset saavat yleensä noin kymmenyksen valtionperintövaroista ja valtiolla pysytetään vuosittain noin kolmannes perillisittä kuolleiden omaisuudesta.
Kuntien käytännöt valtionjäämistösaantojen suhteen poikkeavat osa-alueittain melko paljon toisistaan. Yleensä valtionperintöasioiden hoitamisesta ja valmistelusta kunnan sisällä vastaa kaupunginlakimies. Saadut perintövarat kohdistetaan pääasiassa sosiaalisiin tarkoituksiin, kuten vanhusten, lasten ja nuorten hyvinvointiin. Päätöksen kunnalle ilmoitetun perinnön hakemisesta ja varojen edelleenluovutuksesta tekee pääsääntöisesti joko kaupunginhallitus tai kaupunginjohtaja. Valtionperintönä saatujen varojen käyttöä oikeaan kohteeseen valvotaan yleensä perustamalla perinnölle rahasto, jonka sääntöjen mukaan rahaa käytetään.