Perillisittä kuolleiden jäämistöjen käsittely kunnissa

Abstract

Suomessa kuolee vuosittain noin 600 henkilöä, joilla ei kuollessaan ole lakimääräisiä perillisiä. Tällaisten perillisittä kuolleiden henkilöiden perinnöt siirtyvät perintökaaren säännösten mukaisesti valtiolle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia valtionperintöä ilmiönä sekä erityisesti kuntien näkökulmasta. Lisäksi opinnäytetyössä selvitettiin valtionperintöjen yleisyyttä Suomessa. Opinnäytetyön tavoite oli lisätä lukijan ymmärrystä aiheesta luomalla eräänlainen opas aiheeseen. Tavoitteena oli myös tutkia, olisiko kuntien käytäntöjä valtionperintöasioissa syytä yhtenäistää.

Valtiokonttori valvoo valtion oikeutta perillisittä kuolleen jäämistöön. Kun henkilö on kuollut, hänen perillisensä selvitetään toimittamalla sukuselvitys. Jos sukuselvityksessä ei löydetä perillisiä, sen, jonka hoidossa perittävän kuolinpesä on, tulee ilmoittaa asiasta Valtiokonttorille. Kaikkea valtiolle tullutta perillisittä kuolleiden omaisuutta ei kuitenkaan pysytetä valtiolla: ainoastaan suoraan luonnonsuojelualueiksi tai Puolustusvoimien käyttöön soveltuvat kiinteistöt, julkisiin taidekokoelmiin tai museoon sopiva irtaimisto sekä osa huomattavista rahavaroista. Perillisittä kuolleen läheisten ja kunnan, jossa perittävä on viimeksi asunut tai jossa sijaitsee tämän omistamaa kiinteää omaisuutta, on mahdollista hakea perittävän omaisuuden sitä osaa, joka on jäänyt jäljelle valtiolla pysyttämisen jälkeen. Hakemus tulee toimittaa Valtiokonttorille. Kunnille luovutetaan vuosittain yli puolet valtionperintönä saaduista. Perittävän läheiset saavat yleensä noin kymmenyksen valtionperintövaroista ja valtiolla pysytetään vuosittain noin kolmannes perillisittä kuolleiden omaisuudesta.

Kuntien käytännöt valtionjäämistösaantojen suhteen poikkeavat osa-alueittain melko paljon toisistaan. Yleensä valtionperintöasioiden hoitamisesta ja valmistelusta kunnan sisällä vastaa kaupunginlakimies. Saadut perintövarat kohdistetaan pääasiassa sosiaalisiin tarkoituksiin, kuten vanhusten, lasten ja nuorten hyvinvointiin. Päätöksen kunnalle ilmoitetun perinnön hakemisesta ja varojen edelleenluovutuksesta tekee pääsääntöisesti joko kaupunginhallitus tai kaupunginjohtaja. Valtionperintönä saatujen varojen käyttöä oikeaan kohteeseen valvotaan yleensä perustamalla perinnölle rahasto, jonka sääntöjen mukaan rahaa käytetään.

In Finland, every year about 600 persons die without statutory heirs. The estates of these persons shall pass to the state according to the Code of Inheritance. The purpose of this thesis was to study escheat as a phenomenon and especially the municipalities’ point of view to the matter. The study also examined the frequency of escheat matters in Finland. The objective of this study was to increase the reader’s understanding of the matter by creating a type of guide. The thesis also studied if the municipal policies in escheat matters should be unified.

The State Treasury supervises the government’s entitlement to the inheritance of a person who died without heirs. After a person’s death, his/her heirs must be identified by acquiring a detailed account of his/her ancestry. If no heirs are found in the account of ancestry, the State Treasury must be informed of the death. However, not all property that has passed to the state will remain in the state’s possession: only premises that will directly convert into conservation areas or for the use of the Finnish Defence Forces, a personal item that is suitable for public art collections or museums, and part of notable funds. The part of the property that is not kept in the possession of the government may be handed over, upon request, to a close person of the deceased, the municipality where the decedent last resided or the municipality where the real property owned by the decedent is located. The request must be submitted to the State Treasury. Every year over half of the property of escheat is forwarded to the municipalities. Close persons of the deceased were given about a tenth of the property of escheat and about one third of the property of the persons who died without heirs is kept in the state’s possession.

The municipal policies concerning the escheat matters differ quite a lot from one another depending on the question in hand. Usually, the lawyer of the municipality is the incumbent whose job is to handle and prepare the escheat matter in the municipality. Inside the municipality, the property received from the State Treasury is mainly targeted to social purposes, e.g. the well-being of elderly, children and youth. Typically, the town board or the mayor passes the resolution of making a request about the legacy notified by the State Treasury. The resolution of assigning the property is also made by the same organ. The right usage of the property received in escheat is usually supervised by establishing a fund, whose statutes guide the use of the property.