Olen hyödytön : taiteen ja taiteilijuuden hyödyllisyydestä
Nevanperä, Laura (2017)
Nevanperä, Laura
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120519909
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120519909
Tiivistelmä
Olen hyödytön – taiteen ja taiteilijuuden hyödyllisyydestä on opinnäytetyö, jossa yritän vastata kysymykseen, onko kuvataiteesta hyötyä, ja jos on, niin millaista. Kysymys on tärkeä ja ajankohtainen. Kuvataiteeseen kohdistetaan taidekentän ulkopuolelta odotuksia ja vaatimuksia, jotka eivät siihen tai kuvataiteilijan ammattiin kuulu. Yksi tällainen vaatimus on terveyden edistäminen.
Lähestyn kysymystä pohtimalla aluksi sitä, mitä taide ja taidekokemus ylipäätänsä ovat. Taidetta on vaikea määritellä. Taidekokemuksen pohjaan keholliseen olemassaoloon. Taidekokemus syntyy sekä teoksen että kontekstin kokonaisuudesta. Sen jälkeen erittelen näistä taidekokemuksista seuraavia hyötyjä niin yhteiskunnan ja sen toiveiden kuin tekijän ja katsojankin näkökulmista. Syvennyn vuoron perään Teemu Mäen Käytännöllinen utopia –artikkelia mukaillen nautintoon, keskusteluun, filosofiaan ja tunne-elämän kehittymiseen.
Tämän jälkeen tutkailen taiteen tekemisen etiikkaa ja taiteen eettisyyttä. Vertailen taiteen itseisarvoa puolustavia näkemyksiä eettisyyteen pohjautuviin näkemyksiin, ja esittelen kaksi Suomea järkyttänyttä taideteosta, Teemu Mäen ”kissantappovideon” ja Ulla Karttusen Neitsythuorakirkon. Lopuksi puolustan taiteen tekemisen mielekkyyttä vedoten kokeellisuuteen.
Päädyn tulokseen, että taide ei ole hyödytöntä, mutta että sen hyöty on hankala välineellistää. Vastustan hyvinvointivaatimuksia ja kaupallisuutta. Korostan taiteilijoiden keskinäisen kilpailun sijaan yhteistyön ja toistensa auttamisen tärkeyttä.
Yhdistän tekstiin itseni ja muiden kirjoittamia runoja. Kuvitan tekstiä kiinnostavilla taideteoksilla ja netistä onkimillani kuvilla sekä maalauksillani taiteellisesta opinnäytetyöstäni.
Lähestyn kysymystä pohtimalla aluksi sitä, mitä taide ja taidekokemus ylipäätänsä ovat. Taidetta on vaikea määritellä. Taidekokemuksen pohjaan keholliseen olemassaoloon. Taidekokemus syntyy sekä teoksen että kontekstin kokonaisuudesta. Sen jälkeen erittelen näistä taidekokemuksista seuraavia hyötyjä niin yhteiskunnan ja sen toiveiden kuin tekijän ja katsojankin näkökulmista. Syvennyn vuoron perään Teemu Mäen Käytännöllinen utopia –artikkelia mukaillen nautintoon, keskusteluun, filosofiaan ja tunne-elämän kehittymiseen.
Tämän jälkeen tutkailen taiteen tekemisen etiikkaa ja taiteen eettisyyttä. Vertailen taiteen itseisarvoa puolustavia näkemyksiä eettisyyteen pohjautuviin näkemyksiin, ja esittelen kaksi Suomea järkyttänyttä taideteosta, Teemu Mäen ”kissantappovideon” ja Ulla Karttusen Neitsythuorakirkon. Lopuksi puolustan taiteen tekemisen mielekkyyttä vedoten kokeellisuuteen.
Päädyn tulokseen, että taide ei ole hyödytöntä, mutta että sen hyöty on hankala välineellistää. Vastustan hyvinvointivaatimuksia ja kaupallisuutta. Korostan taiteilijoiden keskinäisen kilpailun sijaan yhteistyön ja toistensa auttamisen tärkeyttä.
Yhdistän tekstiin itseni ja muiden kirjoittamia runoja. Kuvitan tekstiä kiinnostavilla taideteoksilla ja netistä onkimillani kuvilla sekä maalauksillani taiteellisesta opinnäytetyöstäni.