Ikääntyneet ja fyysistä aktiivisuutta tukevat videopelit – pelien mielekkyys ja vaikutus harjoittelumotivaatioon

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää peliteknologian hyödynnettävyyttä terapeuttisen harjoittelun tukena kuvaamalla harjoittelun mielekkyyttä yli 65-vuotiailla osallistujilla. Tavoitteena oli selvittää ja kuvata, millaisia kokemuksia interventiomme pelit tuottavat ja motivoivatko ne osallistujia harjoittelemaan. Fyysistä aktiivisuutta tukevia videopelejä hyödyntävään interventioon osallistui 5 henkilöä. Ryhmä harjoitteli kaksi kertaa viikossa, kahdeksan viikon ajan.

Tiedonkeruun menetelminä käytettiin avoimia kyselylomakkeita intervention alussa ja lopussa, sekä teemahaastattelu valituille osallistujille. Haastateltavat valittiin kyselylomakkeiden vastausten ja osallistumisaktiivisuuden pohjalta. Yksittäisistä harjoittelukerroista kerättiin dataa hymiöpalaute-lomakkeella. Aineiston analysoinnissa sovelsimme Hirsijärven ja Hurmeen (2001) kuvaamaa aineiston luokittelumenetelmää.

Pääasiassa osallistujat kokivat pelit innostavina ja mukavina, mutta eivät tarpeeksi fyysisesti rasittavina. Osalle pelien hahmottaminen oli haasteellista, mutta harjoituskertojen edetessä pelaaminen oli helpompaa. Harjoittelun jatkaminen kotona jakoi mielipiteitä. Useampi nosti esille pelien hankalan saatavuuden sekä laitteiden käytön haasteet. Osallistujat uskoisivat videopelien olevan hyödynnettävissä kuntoutuksessa fysioterapian ohella ja esimerkiksi virikkeenä vanhainkodeissa. Ikääntyneille suunnatut fyysistä aktiivisuutta tukevat videopelit tulisi suunnitella helposti samaistuttaviksi ja vaikeustasoltaan kohderyhmälle sopiviksi. Osa osallistujista koki käytettyjen pelien vaikeustason sopivaksi, mutta esimerkiksi liikkumisen apuvälinettä käyttävälle nämä pelit olivat haastavia.

The aim of the thesis was to find out the usefulness of game technology in support of therapeutic exercise by describing the meaningfulness of the gaming with participants over the age of 65. The aim was to find out and describe what kind of experiences the intervention games produce and if they motivate participants to practice. Five people participated in the intervention using video games that support physical activity and the group practiced twice a week for eight weeks.

Data collection methods used were open questionnaires at the beginning and at the end of the intervention, as well as theme interviews for selected participants. The interviewees were selected on a basis of the questionnaires and participation activity. Feedback of the individual training sessions were collected using a smiley form. In the analysis of the material, we applied the material classification method described by Hirsijärvi and Hurme (2001)

Participants felt that the games were inspiring and fun, but didn’t challenge enough physically. Some participants thought the games were too hard in the beginning, but as the sessions progressed, it became easier to play the games. Participants believed that video games can be utilized in rehabilitation alongside physiotherapy and, for example, as a leisure activity in homes for the elderly. Video games supporting the physical activity of elderly should be designed to be easily identifiable and appropriate to the target audience. Some of the participants felt that the difficulty of the games was suitable, but those who used mobility aids thought they were a bit too challenging.