Kilpaurheilijan kuntoutuspolun kehittäminen ja mobiilisovellusten käyttökohteet urheiluvammojen ja ylikuormitustilojen hoidossa
Koivumäki, Sari (2017)
Koivumäki, Sari
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121020428
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121020428
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää kilpaurheilijoiden kuntoutuspolkua urheiluvamma- ja ylikuormitustiloissa. Työn tilaajana toimi Varalan urheiluakatemia, joka koordinoi Tampereen urheiluakatemian toimintaa. Akatemialaiset ovat lajissaan hyvin menestyviä urheilijoita. Urheiluvammoista ja ylikuormitustiloista kärsii joka vuosi moni urheilija. Kuntoutuspolku näissä ongelmista on ollut hajanainen ja epäselvä. Urheilijat eivät välttämättä edes tiedä, miten heidän kannattaisi toimia ongelmien ilmetessä. Hyvin suunniteltu kuntoutumispolku tukee urheilijan paluuta kilpakentille, jolloin kuntoutusaika lyhenee ja vammojen-/ylikuormitustilojen uusiutumisriski on pienempi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisena urheilijat näkevät nykyisen kuntoutuspolun, ja mitä aiempiin tutkimuksiin perustuvia kehittämiskohteita akatemiaurheilijoiden osalta tulee esiin. Tarkoituksena oli kehittää nykyisen kuntoutuspolun mallia vastaamaan enemmän urheilijoiden todellisia tarpeita. Aineiston keräysmenetelmänä käytettiin sähköistä mielipidekyselyä, joka analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Kyselyyn vastasi 152 urheilijaa, joka oli 31 % kaikista kyselyn saaneista. Urheilijat tavoitettiin oppilaitoskoordinaattoreiden avulla Tamperelaisesta lukiosta ja korkeakouluista. Vastauksista analysoitiin erilaisia tunnuslukuja, joiden perusteella piirrettiin kuvaajia.
Tulokset osoittavat urheilijoiden tarvitsevan tukea kuntoutuspolun aikana. Jokaiselle tulisi tehdä selkeä, säännöllisin väliajoin päivitettävä kuntoutussuunnitelma. Kaikki urheilijat kokivat tuen kuntouttamista edesauttavaksi tekijäksi. Yleisimmät keskusteluosapuolet olivat oma perhe, valmentajat, kaverit ja terveydenhuollon asiantuntijat. Valmentajan suhtautumiseen oltiin pääosin tyytyväisiä, hieman enemmän voisi kiinnittää huomiota urheilijoiden kannustamiseen ja kuuntelemiseen kuntoutusaikana. Terveydenhuollon asiantuntijoiden toimintaan oltiin myös tyytyväisiä. Heidän osaltaan parannettavaa voisi olla urheilijan näkemisessä enemmän kokonaisuutena. Kontakteja terveydenhuollon asiantuntijoihin voisi hieman lisätä. Urheilijat olivat melko kiinnostuneita käyttämään mobiilisovellusta kuntoutumisen tukena ja kommunikointivälineenä eri osapuolten kanssa. Osallistuminen joukkueen ja seuran tapahtumiin koettiin tärkeänä ja vertaistuen mahdollisuudesta oltiin kiinnostuneita.
Lopputuloksena kehitettiin uusi kuntoutuspolun malli, joka tarvitsee vielä jatkokehitystä yhdessä terveydenhuollon asiantuntijoiden ja urheilijoiden kanssa työskentelevien henkilöiden kesken. Jatkokehitysideoina tulisi tutkia valmentajien ja terveydenhuollon asiantuntijoiden mielipiteitä, kuntoutuskoordinaattorin roolia, mobiilisovellusten mahdollisuuksia kuntoutuspolun tukemisessa sekä tiedon jakamista toimijoiden kesken.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisena urheilijat näkevät nykyisen kuntoutuspolun, ja mitä aiempiin tutkimuksiin perustuvia kehittämiskohteita akatemiaurheilijoiden osalta tulee esiin. Tarkoituksena oli kehittää nykyisen kuntoutuspolun mallia vastaamaan enemmän urheilijoiden todellisia tarpeita. Aineiston keräysmenetelmänä käytettiin sähköistä mielipidekyselyä, joka analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Kyselyyn vastasi 152 urheilijaa, joka oli 31 % kaikista kyselyn saaneista. Urheilijat tavoitettiin oppilaitoskoordinaattoreiden avulla Tamperelaisesta lukiosta ja korkeakouluista. Vastauksista analysoitiin erilaisia tunnuslukuja, joiden perusteella piirrettiin kuvaajia.
Tulokset osoittavat urheilijoiden tarvitsevan tukea kuntoutuspolun aikana. Jokaiselle tulisi tehdä selkeä, säännöllisin väliajoin päivitettävä kuntoutussuunnitelma. Kaikki urheilijat kokivat tuen kuntouttamista edesauttavaksi tekijäksi. Yleisimmät keskusteluosapuolet olivat oma perhe, valmentajat, kaverit ja terveydenhuollon asiantuntijat. Valmentajan suhtautumiseen oltiin pääosin tyytyväisiä, hieman enemmän voisi kiinnittää huomiota urheilijoiden kannustamiseen ja kuuntelemiseen kuntoutusaikana. Terveydenhuollon asiantuntijoiden toimintaan oltiin myös tyytyväisiä. Heidän osaltaan parannettavaa voisi olla urheilijan näkemisessä enemmän kokonaisuutena. Kontakteja terveydenhuollon asiantuntijoihin voisi hieman lisätä. Urheilijat olivat melko kiinnostuneita käyttämään mobiilisovellusta kuntoutumisen tukena ja kommunikointivälineenä eri osapuolten kanssa. Osallistuminen joukkueen ja seuran tapahtumiin koettiin tärkeänä ja vertaistuen mahdollisuudesta oltiin kiinnostuneita.
Lopputuloksena kehitettiin uusi kuntoutuspolun malli, joka tarvitsee vielä jatkokehitystä yhdessä terveydenhuollon asiantuntijoiden ja urheilijoiden kanssa työskentelevien henkilöiden kesken. Jatkokehitysideoina tulisi tutkia valmentajien ja terveydenhuollon asiantuntijoiden mielipiteitä, kuntoutuskoordinaattorin roolia, mobiilisovellusten mahdollisuuksia kuntoutuspolun tukemisessa sekä tiedon jakamista toimijoiden kesken.