Raskauden ja synnytyksen jälkeinen virtsankarkailu
Passoja, Satu-Minna (2017)
Passoja, Satu-Minna
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121220696
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121220696
Tiivistelmä
Raskaus ja synnytys ovat fyysisesti mullistavia asioita naisen elimistölle. Täysiaikainen raskaus kestää 40 viikkoa eli 280 vuorokautta. Kasvava kohtu rasittaa etenkin lantionpohjalihaksia. Lantion alueen elimet pysyvät paikoillaan lantionpohjan lihasten avulla. Lantionpohja tukee ryhtiä, vaikuttaa virtsan pidätyskykyyn, seksuaalitoimintoihin sekä raskauteen ja synnytykseen. Vahva lantionpohja antaa tukea keskivartaloon.
Virtsankarkailu voidaan jakaa neljään tyyppiin: virtsan ponnistuskarkailuun, virtsan pakkokarkailuun, virtsan sekakarkailuun sekä virtsan ylivuotokarkailuun. Raskaus ja synnytys lisäävät pääasiassa ponnistusvirtsankarkailua.
Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat raskauden ja synnytyksen jälkeiseen virtsankarkailuun sekä mitä hoitomuotoja on tällä hetkellä käytössä synnytyksen jälkeiseen virtsankarkailuun.
Tärkein tekijä ponnistusvirtsankarkailun ehkäisyssä ja hoidossa on hyvä ja riittävä lantionpohjalihasten harjoittaminen. Hyvä lihaskunto auttaa raskausaikana antaen tukea keskivartaloon ja ryhtiin sekä kannattelee kasvavaa kohtua. Lantionpohjalihakset auttavat myös synnytyksessä sekä nopeuttavat synnytyksestä palautumista. Lantionpohjalihasten harjoittaminen tulisi aloittaa jo raskausaikana, sillä se vähentää myös raskauden aikaista ponnistusvirtsankarkailua.
Virtsankarkailua voidaan hoitaa lisäksi myös lääkkeellisesti sekä kirurgisesti, mikäli lantionpohjalihasharjoittelulla ei saavuteta riittäviä tuloksia. Lääkkeiden vaikutus ja teho ovat kuitenkin suhteellisen vähäisiä, ja lääkkeitä käytetään lähinnä lyhytaikaisena hoitona esim. leikkaukseen pääsyä odottaessa. Kirurgisista hoidoista nauhaleikkauksella on saavutettu hyviä tuloksia myös pitkällä aikavälillä.
Virtsankarkailu voidaan jakaa neljään tyyppiin: virtsan ponnistuskarkailuun, virtsan pakkokarkailuun, virtsan sekakarkailuun sekä virtsan ylivuotokarkailuun. Raskaus ja synnytys lisäävät pääasiassa ponnistusvirtsankarkailua.
Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat raskauden ja synnytyksen jälkeiseen virtsankarkailuun sekä mitä hoitomuotoja on tällä hetkellä käytössä synnytyksen jälkeiseen virtsankarkailuun.
Tärkein tekijä ponnistusvirtsankarkailun ehkäisyssä ja hoidossa on hyvä ja riittävä lantionpohjalihasten harjoittaminen. Hyvä lihaskunto auttaa raskausaikana antaen tukea keskivartaloon ja ryhtiin sekä kannattelee kasvavaa kohtua. Lantionpohjalihakset auttavat myös synnytyksessä sekä nopeuttavat synnytyksestä palautumista. Lantionpohjalihasten harjoittaminen tulisi aloittaa jo raskausaikana, sillä se vähentää myös raskauden aikaista ponnistusvirtsankarkailua.
Virtsankarkailua voidaan hoitaa lisäksi myös lääkkeellisesti sekä kirurgisesti, mikäli lantionpohjalihasharjoittelulla ei saavuteta riittäviä tuloksia. Lääkkeiden vaikutus ja teho ovat kuitenkin suhteellisen vähäisiä, ja lääkkeitä käytetään lähinnä lyhytaikaisena hoitona esim. leikkaukseen pääsyä odottaessa. Kirurgisista hoidoista nauhaleikkauksella on saavutettu hyviä tuloksia myös pitkällä aikavälillä.