Läheisten huomioiminen hoitohenkilökunnan näkökulmasta aikuisten hoitotyössä
Santala, Solea; Turunen, Roosa (2017)
Santala, Solea
Turunen, Roosa
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121220690
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121220690
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, kuinka aikuispotilaan läheisten huomioiminen toteutuu hoitohenkilökunnan näkökulmasta sairaalaosastolla. Tehtävinä oli selvittää, kuinka huomioiminen toteutuu ja mitä edistäviä tai vaikeuttavia tekijöitä siihen liittyy. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa läheisten huomioimisesta, jotta huomioimista voitaisiin kehittää. Opinnäytetyö tehtiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen.
Opinnäytetyön teoreettisiksi lähtökohdiksi valikoitui läheinen ja lähiomainen käsitteinä, osallistava hoitotyö, sekä perhekeskeinen hoitotyö ja työote. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Tampereen kaupunki ja Hatanpään kantasairaala. Aineisto kerättiin maaliskuussa 2017 haastattelemalla eräiden sairaalaosastojen hoitajia teemahaastattelumenetelmän avulla. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tuloksista tuli ilmi, että läheisten huomioiminen toteutuu osastoilla pääosin hyvin. Huomioimistilanteita oli tulosten perusteella monia: potilaan kotiuttaminen, hoitotoimenpiteiden hyödyntäminen huomioimisessa, sekä hoitajan antama tuki läheisille esimerkiksi potilaan voinnin huonontuessa. Edistäviä tekijöitä olivat hyvä tiedonkulku hoitajien ja läheisten välillä, huone- ja omahoitajat, luottamuksellisen ja turvallisen yhteistyösuhteen muodostaminen, läheisen merkityksen tiedostaminen ja osaston luomat mahdollisuudet huomioimiselle. Huomioimista vaikeuttavia tekijöitä olivat ajankäytön haastavuus, hoitajien ja läheisten erilaiset näkemykset potilaan voinnista ja hoidosta, läheisten vähäinen osallistuminen potilaan hoitoon ja kommunikaatiovaikeudet. Läheisten huomioimista voisi hoitajien mielestä parantaa esimerkiksi sujuvoittamalla yhteydenpitoa läheisiin, vaikuttamalla ajankäytön hallintaan osastolla, jotta huomioimiseen olisi enemmän aikaa, sekä kannustamalla läheisiä hoitoon osallistumiseen. Läheisiltä voisi myös kerätä järjestelmällisemmin palautetta. Tuloksista nousi esiin, että hoitajilla oli kanssakäymisestä läheisten kanssa pääosin myönteisiä kokemuksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että huomioimisen järjestäminen saattaa olla joskus haastavaa, mutta itse huomioimistilanteet on koettu suurimmaksi osaksi hyödyllisinä, positiivisina ja tärkeänä osana hoitajan työn-kuvaa.
Tutkimuksessa esiin tulleita näkökulmia voidaan hyödyntää läheisten huomioimista kehitettäessä sairaalaosastolla. Huomioimista on hyvä tutkia monien eri potilasryhmien ja tilanteiden kautta, sillä se on laaja, tärkeä ja kokonaisvaltainen osa hoitajan työtä.
Opinnäytetyön teoreettisiksi lähtökohdiksi valikoitui läheinen ja lähiomainen käsitteinä, osallistava hoitotyö, sekä perhekeskeinen hoitotyö ja työote. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Tampereen kaupunki ja Hatanpään kantasairaala. Aineisto kerättiin maaliskuussa 2017 haastattelemalla eräiden sairaalaosastojen hoitajia teemahaastattelumenetelmän avulla. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tuloksista tuli ilmi, että läheisten huomioiminen toteutuu osastoilla pääosin hyvin. Huomioimistilanteita oli tulosten perusteella monia: potilaan kotiuttaminen, hoitotoimenpiteiden hyödyntäminen huomioimisessa, sekä hoitajan antama tuki läheisille esimerkiksi potilaan voinnin huonontuessa. Edistäviä tekijöitä olivat hyvä tiedonkulku hoitajien ja läheisten välillä, huone- ja omahoitajat, luottamuksellisen ja turvallisen yhteistyösuhteen muodostaminen, läheisen merkityksen tiedostaminen ja osaston luomat mahdollisuudet huomioimiselle. Huomioimista vaikeuttavia tekijöitä olivat ajankäytön haastavuus, hoitajien ja läheisten erilaiset näkemykset potilaan voinnista ja hoidosta, läheisten vähäinen osallistuminen potilaan hoitoon ja kommunikaatiovaikeudet. Läheisten huomioimista voisi hoitajien mielestä parantaa esimerkiksi sujuvoittamalla yhteydenpitoa läheisiin, vaikuttamalla ajankäytön hallintaan osastolla, jotta huomioimiseen olisi enemmän aikaa, sekä kannustamalla läheisiä hoitoon osallistumiseen. Läheisiltä voisi myös kerätä järjestelmällisemmin palautetta. Tuloksista nousi esiin, että hoitajilla oli kanssakäymisestä läheisten kanssa pääosin myönteisiä kokemuksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että huomioimisen järjestäminen saattaa olla joskus haastavaa, mutta itse huomioimistilanteet on koettu suurimmaksi osaksi hyödyllisinä, positiivisina ja tärkeänä osana hoitajan työn-kuvaa.
Tutkimuksessa esiin tulleita näkökulmia voidaan hyödyntää läheisten huomioimista kehitettäessä sairaalaosastolla. Huomioimista on hyvä tutkia monien eri potilasryhmien ja tilanteiden kautta, sillä se on laaja, tärkeä ja kokonaisvaltainen osa hoitajan työtä.