Rikosnimikkeenä tappo ja murha : Rikosnimikkeen muuttuminen hovioikeudessa näytön arvioinnin perusteella

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia henkirikoksista tappoa ja murhaa. Käräjäoikeuden tuomiosta valitetaan hyvin usein hovioikeuteen jos rangaistukseen ei olla tyytyväisiä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia, millä tavoin hovioikeus on käsitellyt rikoksen näyttöä uudelleen ja millä perustein rikosnimike muuttunut hovioikeudessa.

Opinnäytetyössä on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Työhön on koottu kymmenen hovioikeuden ratkaisua, joiden avulla on pystytty analysoimaan ja tutkimaan, millä tavoin hovioikeus on arvioinut teon tunnusmerkistöä. Tutkimuksessa on avattu käsitteet tappo ja murha sekä käyty läpi henkirikosprosessin eteneminen käytännössä poliisin esitutkinnasta korkeimpaan oikeuteen asti. Teorian aineistona ovat rikoslaki, rikosprosessuaalinen oikeus ja alan kirjallisuus.

Henkirikoksen tekijä rangaistaan aina ehdottomaan vankeusrangaistukseen, mutta käytännössä on haastavaa tutkia, täyttyykö henkirikoksessa murhan tunnusmerkistö. Hovioikeuden ratkaisut ovat hyvin erilaisia, ja jokainen ratkaisu on yksilöllinen. Myös tutkimustulokset osoittivat tämän tuottavan joissakin tapauksissa suuriakin näkemyseroja käräjäoikeuden ja hovioikeuden välille siitä, täyttyykö murhan tunnusmerkistö.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka jokainen ratkaisu on omalaatuinen ja tuottaa usein näkemyseroja, niin silti lähes jokaisessa tutkimuksen ratkaisussa hovioikeus on miettinyt ja arvioinut valituksen johdosta, onko tappo tehty vakaasti harkiten, sekä onko tappo tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla. Näiden kahden seikan lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvostellen törkeä, jotta se täyttää murhan tunnusmerkistön. Hovioikeus arvioi aina rikoksen näyttöä eli todistusaineistoa, joka tuottaa näkemyseroja oikeusasteiden välille.

Rikoslaki jättää kuitenkin tulkinnan varaan seikkoja, jotka tuottavat kyseisiä näkemyseroja oikeusasteiden välillä. Lakia ei voida asettaa niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti, että se suoraviivaisesti ratkaisisi jokaisen henkirikoksen tunnusmerkistön määritelmän selkeästi.

The purpose of this thesis was to investigate homicides, specifically manslaughter and murder. The decisions of the district court are often appealed against to the court of appeal. The court of appeal reconsiders the decisions due to the appeals from the district court. The judgment can change from manslaughter to murder, or conversely, from murder to manslaughter. The main purpose of this thesis was to investigate how the court of appeal interpreted the evidence which changed the judgment of the district court.

A qualitative research method was used in this thesis. The thesis consist of ten judgments of the court of appeal. The decisions of the court of appeal were analysed through the ten cases, which where all unique. The theory is based on the criminal law, procedural law and other literature in the field.

As the conclusion it can be stated that there were usually two reasons why the judgment was changed due to the appeals. The court of appeal investigated and considered how cruel and premeditated the crime was in each case. If the crime was very cruel or premeditated, the judgment in the case was murder. Manslaughter is less severe than murder and it is committed on impulse. The court of appeal always evaluates the evidence of the crime, which may cause interpretation differences between the district court and the court of appeal. Every judgment was unique so all of them demanded detailed interpretation. The criminal law is not flawless, as it leaves some of the cases to the consideration of the reader. This possibility for interpreations leads to the difference in the judgments of the district court and the court of appeal.