Tutkimus lahopuun määrän muutoksista Lapin alueella
Hanhilahti, Veetrikki (2017)
Hanhilahti, Veetrikki
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121220877
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121220877
Tiivistelmä
Tänä päivänä metsänhoidossa kiinnitetään yhä enemmän huomiota metsäluonnon monimuotoisuuteen. Lahopuun on todettu olevan yksi tärkeimmistä monimuotoisuuden mittareista. Luonnonvarakeskus mittaa ja valvoo muun muassa lahopuun määrää Suomessa valtakunnan metsien inventointien (VMI) avulla. Tämän opinnäytetyön tilaajana toimi Luonnonvarakeskus. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella Luonnonvarakeskuksen keräämää mittausaineistoa Lapin alueelta ja tutkia mahdollisia syitä kuolleen puuston vähenemiselle. Opinnäytetyössä tarkasteltiin lahopuuston mittaustuloksia kolmelta peräkkäiseltä inventointikierrokselta. Aineistona käytettiin Lapin alueen 82 pysyvän koealan tietoja, joista kerättiin vuonna 2016 VMI12:n maastomittausten yhteydessä erilliselle lomakkeelle tiedot VMI9:n, -10:n ja -11:n aikana mitatuista pysty- ja maalahopuista sekä koealoilla tehdyistä toimenpiteistä. Luonnonvarakeskuksen keräämästä aineistosta laskettiin maa- ja pystylahopuiden kokonais- ja keskitilavuudet sekä kappalemäärät, joita sitten analysoitiin erilaisten mitattujen parametrien avulla. Erityistarkkailussa oli toimenpiteiden vaikuttavuus.
Kuolleen puuston määrä väheni VMI9:n ja -11:n välisenä aikana sekä kappale- että tilavuusmäärältään. Väheneminen ei kuitenkaan ole ollut tasaista, vaan VMI10:n ja -11:n välillä sekä maa- että pystypuiden kappalemäärät kasvoivat samalla kun molempien tilavuus pieneni. VMI11:n tuloksissa maalahopuuston keskitilavuus oli 12,54 m3/ha ja pystylahopuuston 5,44 m3/ha. Lahopuuston tilavuus laski toimenpidekoealoilla voimakkaammin (-38,9 %) kuin koealoilla, joilla ei tehty toimenpiteitä (-13,7 %). Toimenpidekoealojen voimakkaaseen tilavuuden laskuun vaikuttivat eniten uudistushakkuut ja harvennushakkuut. Verrattaessa VMI9:n ja VMI11:n tuloksia kappalemäärä on laskenut vain 6,3 % samalla, kun yhdistetty tilavuus on laskenut 15,55 %.
Kuolleen puuston vähenemiselle löydettiin useita eri syitä, joista merkittävimmät olivat luonnollinen poistuma, poistuneiden lahopuiden huono korvautuminen sekä metsänhoidon toimenpiteiden aiheuttama hävikki. Lähtötilanteessa, ensimmäisellä inventoinnilla, oli ollut varsin paljon pitkälle lahonnutta, järeää lahopuuta, joka sitten korvautui pienempiläpimittaisena lahopuuna vähentäen lahopuun tilavuutta.
Kuolleen puuston määrä väheni VMI9:n ja -11:n välisenä aikana sekä kappale- että tilavuusmäärältään. Väheneminen ei kuitenkaan ole ollut tasaista, vaan VMI10:n ja -11:n välillä sekä maa- että pystypuiden kappalemäärät kasvoivat samalla kun molempien tilavuus pieneni. VMI11:n tuloksissa maalahopuuston keskitilavuus oli 12,54 m3/ha ja pystylahopuuston 5,44 m3/ha. Lahopuuston tilavuus laski toimenpidekoealoilla voimakkaammin (-38,9 %) kuin koealoilla, joilla ei tehty toimenpiteitä (-13,7 %). Toimenpidekoealojen voimakkaaseen tilavuuden laskuun vaikuttivat eniten uudistushakkuut ja harvennushakkuut. Verrattaessa VMI9:n ja VMI11:n tuloksia kappalemäärä on laskenut vain 6,3 % samalla, kun yhdistetty tilavuus on laskenut 15,55 %.
Kuolleen puuston vähenemiselle löydettiin useita eri syitä, joista merkittävimmät olivat luonnollinen poistuma, poistuneiden lahopuiden huono korvautuminen sekä metsänhoidon toimenpiteiden aiheuttama hävikki. Lähtötilanteessa, ensimmäisellä inventoinnilla, oli ollut varsin paljon pitkälle lahonnutta, järeää lahopuuta, joka sitten korvautui pienempiläpimittaisena lahopuuna vähentäen lahopuun tilavuutta.