Asiakasperheiden saama päihdeneuvonta Rauman kansanterveystyön kuntayhtymän lastenneuvoloissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaista päihdeneuvontaa lastenneuvoloiden asiakasperheet ovat saaneet terveydenhoitajiltaan Rauman kansanterveystyön kuntayhtymän lastenneuvoloissa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää lastenneuvoloiden asiakasperheille annettavaa päihdeneuvontaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, joka sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Tutkimusaineisto kerättiin Rauman kansanterveystyön kuntayhtymän lastenneuvoloiden asiakasperheiltä. Terveydenhoitajia pyydettiin jakamaan 120 kyselylomaketta asiakkailleen. Täytettyjä kyselylomakkeita palautui määräaikaan mennessä 61, jolloin vastausprosentti oli 51. Strukturoitu aineisto analysoitiin tilastollisesti ja avoimet kysymykset sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan lastenneuvolan terveydenhoitajat ottivat puheeksi useammin asiakkaidensa alkoholinkäytön kuin huumeiden käytön tai lääkkeiden väärinkäytön. Yli puolet kyselyyn vastanneista ei ollut saanut AUDIT-lomaketta täytettäväkseen kertaakaan eikä päihteiden käyttöä ollut edes otettu puheeksi. Ne, jotka olivat AUDIT-lomakkeen täyttäneet, olivat yleensä myös käyneet vastaukset läpi yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Yli puolet vastaajista ei ollut saanut terveydenhoitajaltaan tietoa päihteiden käytön vaikutuksista lasten ja perheen hyvinvointiin. Saamaansa päihdeneuvontaan oli tyytyväisiä vajaa puolet tutkimukseen osallistuneista. Lähes yhtä moni vastasi, ettei ollut saanut päihdeneuvontaa lainkaan, mutta ei ollut sitä kaivannutkaan. Pieni osa vastaajista koki päihdeneuvonnan riittämättömänä. Suurimmalla osalla ei ollut toiveita siitä, miten päihdeneuvontaa tulee toteuttaa. Muutamat vastaajat toivoivat terveydenhoitajan keskustelevan heidän kanssaan päihteiden käytöstä. Osa vastaajista toivoi saavansa tietoa päihteistä lastenneuvolasta. Jatkossa voitaisiin tutkia, minkä verran lastenneuvolaikäisten lasten vanhemmat päihteitä käyttävät ja millä keinoin terveydenhoitajat nämä asiakkaat tunnistavat.

The aim of this final project was to study what kind of counseling regarding intoxicating substances the client families have received from the child welfare clinics in the Joint Municipal Authority for Social Services in Rauma. The goal was to produce information that could help develop the counseling given to the client families at the child welfare clinics. Research material was gathered by a questionnaire, which contained both structured and open-form questions. The material was gathered from client families using the services provided by the child welfare clinics in the Joint Municipal Authority for Social Services in Rauma. Public health nurses were asked to hand out 120 questionnaire forms to their clients. A total of 61 questionnaire forms were returned, giving a response rate of 51 percent. Structured material was presented using statistical methods and the open questions were analysed by using content analysis. According to the results, the public health nurses in the child welfare clinic brought the subject of alcohol abuse more often up than the client’s drug or medicine abuse. More than half of the respondents had never filled an AUDIT form, and substance abuse was not discussed at all in the meetings. Those who had filled the AUDIT form, had usually also gone through the answers with the public health nurse. More than half of the respondents had not received any information from their public health nurse regarding the effects of substance abuse on the well-being of the children and the family. A little more than half of the respondents were satisfied with the counseling they had received. Almost as many answered that they had not received counseling at all, and were themselves unwilling to receive it on the subject. A small part of the respondents felt that the counseling received was inadequate. Most did not have any wishes on how the counseling should be executed. A few of the respondents hoped that the public health nurse would discuss substance abuse with them, and some respondents wished to receive information about substance abuse at the child welfare clinic. In the future, it would be interesting to research the extent of intoxicant abuse among the parents of the children visiting child welfare clinics, and how the public health nurses recognize those clients.