Puskureiden vaikutus osteoklastien erilaistumiseen
Fabritius, Saara (2017)
Fabritius, Saara
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121421326
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121421326
Tiivistelmä
Osteoklasti on yksi neljästä erilaisesta luusolusta. Luun solut voidaan erottaa toisistaan morfologian ja toiminnan perusteella. Osteoklastit ovat peräisin hematopoieettisista kantasoluista ja muodostuvat monosyytti-makrofagilinjasta isoiksi monitumaisiksi soluiksi, joiden tehtävänä on hajottaa luuta. Luu on kokoajan muokkauksen alaisena kun osteoblastit muodostavat uutta luuta ja osteoklastit syövät vanhaa luuainesta. Häiriö tasapainossa johtaa luun määrän ja laadun alenemiseen. Luun määrän aleneminen voi johtaa osteoporoosiin, joka puolestaan aiheuttaa luun murtumia.
Soluviljelyssä käytetään useasti puskuriliuosta ylläpitämään viljelyksen pH:ta. Puskuriliuokset vastustavat pH:n muutosta lisättäessä pieniä määriä happoa tai emästä. Tutkimusta ei ole kuitenkaan tehty siitä, miten hyvin puskuriliuokset soveltuvat osteoklastien viljelemiselle. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten eri puskurit ja niiden pitoisuudet vaikuttavat kypsien osteoklastien muodostumiseen, ja miten solun ulkoinen pH:n säätely eri puskureiden avulla vaikuttaa osteoklastien erilaistumiseen. Tavoitteena oli selvittää, kannattaako puskureita jatkossa käyttää osteoklastien soluviljelyssä. Opinnäytetyössä viljeltiin osteoklasteja erilaisissa puskuriliuoksissa ja niiden pitoisuuksissa. Viljelmistä laskettiin myöhemmin kypsien osteoklastien määrät. Lukumääriä verrattiin kontrolliin, joka ei sisältänyt puskuriliuosta. Opinnäytetyö tehtiin Turun yliopiston biolääketieteen laitoksella.
Tulosten tarkastelu osoitti, että osteoklastien solumäärät vähenivät, kun puskuripitoisuus suureni. Näistä tutkimustuloksista voitaisiin päätellä, että puskureiden käyttö soluviljelyssä haittaa osteoklastien muodostumista ja erilaistumista.
Soluviljelyssä käytetään useasti puskuriliuosta ylläpitämään viljelyksen pH:ta. Puskuriliuokset vastustavat pH:n muutosta lisättäessä pieniä määriä happoa tai emästä. Tutkimusta ei ole kuitenkaan tehty siitä, miten hyvin puskuriliuokset soveltuvat osteoklastien viljelemiselle. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten eri puskurit ja niiden pitoisuudet vaikuttavat kypsien osteoklastien muodostumiseen, ja miten solun ulkoinen pH:n säätely eri puskureiden avulla vaikuttaa osteoklastien erilaistumiseen. Tavoitteena oli selvittää, kannattaako puskureita jatkossa käyttää osteoklastien soluviljelyssä. Opinnäytetyössä viljeltiin osteoklasteja erilaisissa puskuriliuoksissa ja niiden pitoisuuksissa. Viljelmistä laskettiin myöhemmin kypsien osteoklastien määrät. Lukumääriä verrattiin kontrolliin, joka ei sisältänyt puskuriliuosta. Opinnäytetyö tehtiin Turun yliopiston biolääketieteen laitoksella.
Tulosten tarkastelu osoitti, että osteoklastien solumäärät vähenivät, kun puskuripitoisuus suureni. Näistä tutkimustuloksista voitaisiin päätellä, että puskureiden käyttö soluviljelyssä haittaa osteoklastien muodostumista ja erilaistumista.