Virtuaalitodellisuuslasien hyödyntäminen aivoverenkiertohäiriön kuntoutuksessa : Integroiva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Aivoverenkiertohäiriön kuntoutus vaatii monien eri ammattiryhmien yhteistyötä, mikä tekee siitä kuormittavaa ihmisresurssien kannalta. Tämän lisäksi kuntoutuksen pitkäjänteisyys ja oirekuvan tyypillinen monipuolisuus on tehnyt siitä potentiaalisen kohteen erilaisille teknologisille kuntoutusvaihtoehdoille.

Virtuaaliteknologiaa on käytetty yleisesti neurologisessa kuntoutuksessa jo pitkään. Sen hyötyinä pidetään sen pelillistä motivointia, jonka avulla on saatu lisättyä perinteisen terapeuttisen harjoittelun intensiteettiä. Nykyisellä virtuaaliteknologialla kyetään luomaan hyvin todentuntuisia virtuaaliympäristöjä, jolloin puhutaan virtuaalitodellisuudesta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mihin tätä uutta teknologiaa, virtuaalitodellisuuslaseja, on käytetty aivoverenkiertohäiriön kuntoutukseen liittyvässä toiminnassa ja minkälaisia tuloksia niiden avulla on saatu.

Opinnäytetyö toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Mukaan valikoitui yhteensä 18 tutkimusta. Näistä 14 oli aivoverenkiertohäiriökuntoutujille tehtyjä tutkimuksia. Näiden lisäksi neljä tutkimusta otettiin mukaan sovellettavissa olevina ja niiden kautta selvitettiin virtuaalitodellisuuslasien muita potentiaalisia käyttökohteita.

Tutkimustuloksena ilmeni, että virtuaalitodellisuuslasien käyttö on ollut monipuolista sisältäen oirekuvien kuntoutusta, arviointia sekä aivoverenkiertohäiriöön liittyvää tutkimusta. Virtuaalitodellisuuslaseilla on potentiaalia erityisesti neglect-oireen arvioinnissa sekä arkielämään liittyvien simulaatioiden osalta kognitiivisessa kuntoutuksessa. Käyttöön kuitenkin liittyy vielä osittain epäselviksi jääviä asioita, kuten virtuaalitodellisuuslasien ajoittain aiheuttama kyberpahoinvointi. Tämän esiintyvyys on kuitenkin hyvin marginaalista ja käyttäjäkokemukset ovat pääosin positiivisia. Virtuaalitodellisuuslasien hyödyntäminen tulee varmasti olemaan jatkotutkimuksien aiheena teknologian kehittyessä.

Stroke rehabilitation requires multidisciplinary cooperation, which makes it demanding regarding the human resources. In addition to this, due to the long-term goals of stroke rehabilitation and the wide variety of different symptoms, it is a potential opportunity for different kinds of technological rehabilitation methods.

Virtual technology has been used in neurological rehabilitation for a long time, and its benefits have been considered to be its game-like motivation, which has increased the intensity of traditional rehabilitation. It is possible to create very realistic virtual environments with the new virtual technology, in which case it can be considered virtual reality. The purpose of the thesis was to examine the various uses of this new virtual technology, namely the head mounted displays, in stroke rehabilitation and its results.

The thesis was implemented as an integrated literature review. 18 studies were included in the study, and 14 of these were about stroke rehabilitation. In addition, four studies were selected because of their applicability, and they were used for reviewing other potential opportunities for using the head mounted displays.

According to the findings of the study, head mounted displays have been used in versatile ways including rehabilitation, assessment and stroke-related research. Head mounted displays have potential especially in the assessment of the neglect symptom and with the daily-life simulations in cognitive rehabilitation. On the other hand, there are still somewhat unclear issues regarding this technology, for instance, the occasional cyber sickness caused by the use of the head mounted displays. The incidence of cyber sickness is, however, very marginal, and the user experiences are mostly positive. Head mounted displays are probably going to be researched more as the technology advances.