Näköaloja rakenteelliseen sosiaalityöhön : Mitä sosiaalityöntekijät kertovat julkisesta viestinnästä osana rakenteellista sosiaalityötä?

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin sosiaalityöntekijöiden julkisen viestinnän tapoja ja keinoja rakenteellisen sosiaalityön kontekstissa. Tavoitteena oli selvittää, miten julkinen viestintä rakenteellisen sosiaalityön välineenä näkyy työnteon käytännöissä ja miten sosiaalityöntekijät kokevat toteuttavansa rakenteellista sosiaalityötä.

Työn tietoperusta koostui sosiaalityöstä käsitteenä sekä rakenteellisen sosiaalityön funktioista ja tehtäväkentistä yhteiskunnassa. Lisäksi tarkasteltiin julkista viestintää sosiaalialalla sekä erityisesti sen problematiikkaa sananvapauden ja vaientamisen ristiriidan näkökulmasta. Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella tutkimukseen valikoituneilta sosiaalityöntekijöiltä.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sosiaalityöntekijät tuntevat rakenteellisen sosiaalityön käsitteen ja kokevat toteuttavansa sitä jopa viikoittain. Esteenä rakenteellisen sosiaalityön ja julkisen viestinnän toteuttamiselle koetaan ammatillisen identiteetin kehittymättömyys, organisaatiossa vallitseva kulttuuri sekä työsuhteen kesto ja vakinaisuus. Rakenteellisen sosiaalityön toteuttamistapana korostui kasvotusten tehtävä epäkohtien käsittely sekä sosiaalinen media julkisen viestinnän kanavana.

Sosiaalialan työntekijöiden ammatillinen vuorovaikutuksellisuus painottui aineistossa. Opittu dialogin malli näyttää ohjaavan työntekijöiden toimintatapoja. Sosiaalisen median korostuminen aineistossa tukee päätelmää vuorovaikutuksen merkityksestä. Sosiaalisen median kanavissa julkaistu teksti ei ole muuttumaton, vaan se voi parhaimmillaan rakentua ja kehittyä tuottamaan uutta informaatiota lukijoiden ja julkaisijan välisen vuorovaikutuksen tuloksena.

This thesis addresses social workers’ ways of using public communication in the context of structural social work. The aim of the study was to find out how public communication as a means of structural social work is visible in the working practices, and whether the social workers feel that they are doing structural social work.

The theoretical framework of the thesis consists of social work as a concept and of its functions and fields of operation in society. This thesis also approaches public communication in social work, and especially its problems, from the viewpoint of the conflict between freedom of speech and suppression. This study represents quantitative research. The research data were obtained from social workers by using an online survey.

The results of the study show that social workers know the concept of structural social work and feel like they are executing it on a weekly basis. The organizational culture, undeveloped state of professional identity, and the duration and permanence of employment are perceived as the main obstacles to executing structural social work and public communication. In the results, dealing with conflicts face-to-face and using social media as a channel for public communication became emphasized as ways of doing structural social work.

The professional interactivity of social workers is emphasized in the research data. It seems that the learned model of dialogue guides the social workers’ course of action. The emphasis on social media in the data supports the conclusion of the importance of interaction. A text published in social media is not unchanging, and can at best be developed to produce new information as a result of the interaction between the readers and the original writer of the content.