Kartoitus judon merkityksestä lapsen sosiaalisten taitojen kehityksessä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa maailman suosituimman kamppailu-urheilulajin, judon, merkitystä lapsen sosiaalisten taitojen kehityksessä. Aktiivisena lajiharrastajana ja valmentajana, sekä sosiaalialan opiskelijana aihe haastoi tutustumaan positiivisesti vaikuttavien asioiden kartoittamiseen. Judo on kovalta näyttävä kamppailulaji, jossa voiman sijasta pyritään käyttämään fysiikkaa apuna tekniikkasuorituksessa. Tekniikka tehdään turvallisesti vastustajaa vahingoittamatta. Periaatteena lajin taustalla on harrastajan henkisen kasvun kehitys ja toisen kunnioittaminen.

Kartoitus toteutettiin Porin judoseura Fudoshin ry:n vuoden kestävän peruskurssin valmennuksen ohessa osallistavan ja aktiivisen havainnoinnin menetelmiä käyttäen. Kurssilaiset olivat iältään 7-14 vuotiaita. Harjoitukset pidettiin kahdesti viikossa, ja ne olivat kestoltaan 1,5h. Ajatus opinnäytetyön toteuttamisesta nousi seuran tarpeesta saada lisää aktiivisia junioriharrastajia. Lajin positiivisten vaikutteiden esille tuominen, sekä kasvatuksellisesti kehittävien hyötyjen esittäminen, kasvattavat lajitietoutta paikkakunnalla, jonka on mahdollista herättää kiinnostusta lajin harrastamisen aloittamisen suhteen. Lisäksi opinnäytetyön tarkoituksena on kasvattaa ja kehittää myös nuorten ja lasten ohjaajan toimenkuvassa harrastavaa tai työskentelevää aikuista.

Harjoitusten aktiivinen seuraaminen, valmennuskokemus ja vanhempien haastattelu johtivat tuloksiin, joista näki selvästi, että laji vaikuttaa lasten ja nuorten kehitykseen monipuolisesti hyvällä tavalla. Aiemmin arat lapset kasvattivat omaa ystäväpiiriään. Koulumaailmassa ja kotona lapset olivat rauhallisempia ja ottivat toiset paremmin huomioon. Oman kehon ja voiman hahmottaminen ja hallinta kehittyivät, ja sama oli nähtävissä myös henkisellä tasolla. Lapset oppivat aikaisempaa paremmin kohtaamaan epäonnistumisia ja pettymyksiä. Turvallisessa ympäristössä, jossa lapsi sai aikuisen jakamattoman huomion omaan toimintaansa, lapsi oppi luomaan paremmin luottamussuhteita myös aikuiseen. Fyysinen kehitys ja onnistumisen kokemukset kasvattivat lapsen itsetuntoa, joka motivoi lasta aktiivisemmaksi toimijaksi ryhmässä.

The purpose of this thesis was to explore, study and map the effect of judo (world`s most popular martial art) on the development of social skills of children. As an active judo athlete, coach and student in a field of Social Services the subject challenged me to explore the positive effects of the sport. Judo is a martial art that looks violent and hard but is actually based on using physics instead of brutal force in performing the techniques. Judo techniques are done without harming the opponent. The principle behind judo is developing the spiritual growth of the enthusiast and respect for one’s opponent.

The survey was carried out in a dojo at Pori. It was performed by using methods of inclusive and active observation. The target group was the novice children in the age group 7–14. The group practised two times a week for 1,5 hours at a time. The idea for the thesis rose from the need to have more enthusiasts in Pori. By revealing the positive effects of judo, it is possible to grow the knowledge of the sport and get more people interested in judo as a hobby. Additionally, this thesis is a means to tutor coaches at their job or volunteer work amongst children and youth.

The active observation, coaching experience and interviewing parents lead to results that show the positive impact judo does on children and youth’s development. The sensitive children became more brave in interaction with others and gained more friends. The children acted calmer and took more account of others both at school and at home. The children also learned about the perception and management of their own body and power. The same development was reflected on the spiritual level. The children learned better to face failures and disappointments. In a safe environment where a child receives undivided attention from an adult, he/she learns better to build trusted relationships also with adults. The physical development and experience of success increased the child’s self esteem, motivating the child to become more active as a member of the group.