Remburssi maksutapana ja riskienhallintakeinona ulkomaankaupassa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutustua remburssiin ulkomaankaupan maksutapana. Maksutavan lisäksi remburssi on myös merkittävä riskienhallintakeino ulkomaankauppaa harjoittaville yrityksille, joten aihetta käsiteltiin myös riskienhallinnan näkökulmasta. Työssä on esitelty remburssin ominaispiirteet, siihen liittyvät asiakirjat sekä remburssin käytön tarpeet nykyinen maailmankauppatilanne huomioon ottaen. Tämän lisäksi työssä käydään läpi remburssitoimenpiteet sekä erilaiset remburssityypit. Lisäksi työssä tutustutaan remburssin käytöstä saavutettaviin etuihin niin yritysten maksuliikenteen kuin riskienhallinnankin näkökulmasta. Opinnäytetyö on rajattu koskemaan pelkästään vientirembursseja. Toisin sanoen aihetta on käsitelty pelkästään viejän eli myyjän näkökulmasta.

Teoriatiedon lisäksi työ sisältää myös tutkimusosion. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena valiten tutkimusmenetelmäksi henkilökohtaiset haastattelut. Haastattelutavaksi valittiin puolestaan puolistrukturoidut haastattelut ja saatu tutkimusaineisto analysoitiin kvalitatiivisella aineiston analyysimenetelmällä. Haastattelut toteutettiin kahdessa kansainvälisillä markkinoilla toimivassa yrityksessä haastatellen yhteensä kuutta remburssien parissa työskentelevää henkilöä.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli antaa vastaus siihen, minkälainen maksutapa ja riskienhallintakeino remburssi on ulkomaankauppaa harjoittaville yrityksille. Lisäksi tutkimusosiossa kartoitettiin haastateltavien kokemuksia rembursseista. Näin ollen tutkimuskysymyksenä oli: Minkälaisia kokemuksia yrityksillä on vientiremburssien käytöstä ulkomaankaupan maksutapana ja riskienhallintakeinona? Kysymyksen avulla oli tarkoitus selvittämään, käyttävätkö yritykset remburssia pelkästään maksutapana vai mieltävätkö ne sen myös riskienhallintakeinoksi. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisissa kauppasuhteissa ja mihin suuntautuvassa kaupassa haastateltavien edustamat yritykset olivat rembursseja käyttäneet. Tavoitteena oli myös saada selville kokemuksia remburssin käyttöön liittyvistä haasteista sekä mahdollisista ongelmista.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että haastatellut yritykset olivat mieltäneet remburssin keskeiseksi ulkomaankaupan maksutavaksi. Yritykset käyttivät rembursseja lähinnä maksusaannin varmistamiseksi, mutta niitä oli totuttu käyttämään myös riskienhallintakeinona uusissa asiakassuhteissa sekä suurien kauppojen kohdalla. Haastateltavat nimesivät maksunsaannin varmuuden remburssien merkittävimmäksi hyödyksi. Samalla remburssien koettiin kuitenkin olevan työläitä, vaikeaselkoisia sekä joissain tapauksissa liian joustamattomia. Remburssinkäyttöön oli päädytty lähinnä Euroopan ulkopuolelle suuntautuvassa viennissä mutta myös uusien tai epävarmoiksi miellettyjen asiakkaiden kohdalla Euroopan maihin suuntautuvassa viennissä.

The purpose of this thesis is to familiarize oneself with the documentary credit as a payment method in foreign trade. Besides being a payment method, documentary credit is also an important risk control method for the enterprises conducting foreign trade. Because of this the subject is presented also from the risk control's point of view. The features of the documentary credit are introduced, the documents related to them, as well as the situations when it is needed to use the documentary credit considering the statement of the world trade nowadays. Also the different steps of using documentary credits are presented, as well as all the types of the documentary credits. The purpose is to familiarize oneself with the benefits of using the documentary credit, both from the points of view of payment method and risk control. This thesis is confined only to handle the documentary credits for exports. In other words the subject is presented only from the vendor's point of view.

This thesis also consists of a research. The research is implemented as a qualitative research choosing interviews as the research method. The material of the interviews has been analyzed using the qualitative method. The interview is implemented in two international enterprises interviewing altogether six people who work with documentary credits.

In this thesis it is explored what kind of payment method and risk control method documentary credit is for enterprises conducting foreign trade. Besides this it is explored what kinds of experiences the interviewees have of them. Therefore my research question is: What kind of experiences do enterprises have of documentary credits as a payment method and a risk control method in the foreign trade? The purpose is to find out if enterprises use documentary credits only as a payment method of the foreign trade or if they also see them as a risk control method. Besides this it is examined what kind of trade relations enterprises use documentary credits and have they had any problems or difficulties using them.

The research showed that documentary credit is an important payment method for the enterprises I interviewed. They used documentary credits mainly to ensure payments but also as a risk control method especially in new customer relationships and when the trade was exceptionally big. The interviewees found the certainty of payments the most important benefit of documentary credits. At the same time the interviewees however found documentary credits laborious, difficult to understand and in some cases too unbending. Documentary credits had been used mainly when trading outside Europe but also when trading with new or uncertain European customers.