Tuusulanjärven tehokalastus vuosina 1997–2016
Kosonen, Jari (2017)
Kosonen, Jari
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121521585
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121521585
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena on esitellä Tuusulanjärvessä toteutettuja järven tilan parantamiseksi tehtyjä hoitotoimenpiteitä ja keskittyä erityisesti järvessä toteutettuun ravintoketjukunnostukseen eli tehokalastukseen vuosina 1997–2016. Työssä tarkastellaan toteutettujen tehokalastusten saalismääriä ja lajisuhteita ja pohditaan, millä tavoin tehokalastus on vaikuttanut Tuusulanjärven tilaan.
Tehokalastuksilla on pyritty vaikuttamaan järven sisäisen kuormituksen määrän vähentämiseen poistamalla särkikaloja järvestä. Särkikalat käyttävät ravinnokseen kasviplanktonia laiduntavia eläinplanktonlajeja. Särkikalat myös möyhivät järven pohjan sedimenttiä etsiessään ravintoa. Näin tehdessään ne vapauttavat pohjaan sitoutuneita ravinteita, muun muassa fosforia, takaisin veteen, ja lisäävät näin järveä rehevöittäviä ravinteita. Tämän seurauksena esimerkiksi haitallisien levien, kuten sinilevien määrä kasvaa järvessä.
Tehokalastukset toteutettiin aluksi pyytämällä kalaa rysillä sekä nuottaamalla. Vuodesta 2008 lähtien tehopyynti on tapahtunut nuottaamalla kaloja syksyisin. Tehokalastuksessa saaliiksi saatiin tarkastelujakson aikana 878 523 kilogrammaa ja yli 140 miljoonaa kappaletta kalaa. Keskimääräinen hehtaarisaalis oli 73,7 kilogrammaa hehtaarilta ja saaliskertymä oli 1475,2 kilogrammaa hehtaarilta. Pyydetyimmät saalislajit massan mukaan olivat särki (Rutilus rutilus) ja lahna (Abramis brama). Pyydetyimmät saalislajit kappalemäärän mukaan olivat särki (Rutilus rutilus) ja kuore (Osmerus eperlanus).
Tehokalastuksen ja muiden järvellä tehtyjen hoitotoimenpiteiden seurauksena järven aklorofyllipitoisuudet ja kokonaisfosforipitoisuudet ovat laskeneet. Myös sinilevien määrä
järvessä on vähentynyt huomattavasti.
Tehokalastuksilla on pyritty vaikuttamaan järven sisäisen kuormituksen määrän vähentämiseen poistamalla särkikaloja järvestä. Särkikalat käyttävät ravinnokseen kasviplanktonia laiduntavia eläinplanktonlajeja. Särkikalat myös möyhivät järven pohjan sedimenttiä etsiessään ravintoa. Näin tehdessään ne vapauttavat pohjaan sitoutuneita ravinteita, muun muassa fosforia, takaisin veteen, ja lisäävät näin järveä rehevöittäviä ravinteita. Tämän seurauksena esimerkiksi haitallisien levien, kuten sinilevien määrä kasvaa järvessä.
Tehokalastukset toteutettiin aluksi pyytämällä kalaa rysillä sekä nuottaamalla. Vuodesta 2008 lähtien tehopyynti on tapahtunut nuottaamalla kaloja syksyisin. Tehokalastuksessa saaliiksi saatiin tarkastelujakson aikana 878 523 kilogrammaa ja yli 140 miljoonaa kappaletta kalaa. Keskimääräinen hehtaarisaalis oli 73,7 kilogrammaa hehtaarilta ja saaliskertymä oli 1475,2 kilogrammaa hehtaarilta. Pyydetyimmät saalislajit massan mukaan olivat särki (Rutilus rutilus) ja lahna (Abramis brama). Pyydetyimmät saalislajit kappalemäärän mukaan olivat särki (Rutilus rutilus) ja kuore (Osmerus eperlanus).
Tehokalastuksen ja muiden järvellä tehtyjen hoitotoimenpiteiden seurauksena järven aklorofyllipitoisuudet ja kokonaisfosforipitoisuudet ovat laskeneet. Myös sinilevien määrä
järvessä on vähentynyt huomattavasti.