Shostakovichia uruilla : Dimitri Shostakovichin 1. viulukonserton orkesterisatsin urkusovituksen soinnillinen toteutus

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan Dimitri Shostakovichin ensimmäisen viulukonserton orkesterisäestyksen sovittamista uruille. Opinnäytetyön kirjoittaja on kirjoitusajankohtana sovittanut kaikki konserton osat, joista ensimmäinen, Nocturne, on viimeistelty sekä esitetty viulistin kanssa.

Sovituksen lähtökohta on ollut pyrkimys mahdollisimman lähelle alkuperäisen orkesteriversion sointia, minkä johdosta sovitustyön keskiössä sekä myös tämän opinnäytetyön tarkastelun kohteena ovat urkujen äänikerrat, joita yhdistelemällä urkuri voi rekisteröidä urut soimaan toivotuilla äänenväreillä. Esityssoittimena sekä sovituksen soinnillisen toteutuksen pohjana on käytetty Turun Martinkirkon Kangasalan Urkurakentamon 51-äänikertaisia urkuja.

Opinnäytetyön ensimmäisessä ja toisessa luvussa selvennetään sovitusidean lähtökohtia, urkujen eroa orkesteriin sointiperiaatteen puitteissa sekä avataan lyhyesti urkujen yleistä toimintaperiaatetta niiltä osin kuin se on työn aiheen kannalta tarpeellista. Sovitustyön metodiikka tuodaan esille yksityiskohtaisesti kolmannessa luvussa, jossa myös esitellään koko sovitustyön perustana toimiva rekisteröintilogiikka.

Neljännessä luvussa käsitellään yksityiskohtaisesti konserton ensimmäisen osan rekisteröinnit sekä sovitukselliset ongelmat ja esitellään perustellusti niihin käytetyt ratkaisut. Viidennessä luvussa pohditaan sovitustyön onnistumista konserton ensimmäisen osan osalta ja arvioidaan koko konserton esittämisen toteutuskelpoisuutta.

This thesis reviews an arrangement of the orchestra parts of Dimitri Shostakovich’s 1. Violin Concerto for organ. The author of this thesis is also the author of the arrangement. At the time of writing this thesis, the whole concerto has been arranged, with the first movement, Nocturne, having also been performed with a violinist.

The goal of the arrangement has been to achieve a sounding representation as close as possible to the original orchestration of the piece. Because of this, the primary point of view to this thesis is through the organ registrations (which are combinations of the different stops in the organ) by which, the organist can achieve the desired tones and colors from the organ. The 51-stop Kangasala organ of St. Martins Church in Turku has been the basis for the registration logic of the arrangement and also the instrument which the arrangement of the first movement was performed on.

The first and second chapter of the thesis introduce the origins of the idea for arranging the concerto for organ, and also attempt to portray the main differences in the principles of sound between the orchestra and the organ. In addition, the basics of the organ as an instrument are explained up to the extent needed in the light of the subject of this written work. The third chapter governs the methodic practices applied in the arrangement in detail. The logic of registration is also portrayed, which serves as the basis of the arrangement.

The fourth chapter goes into finer details about the registrations of the first movement of the organ arrangement, as well as problems encountered during the arranging process, and the solutions applied to them. The final chapter reviews whether the first movement of the concerto is successful in terms of the goals of the arrangement and whether the whole concerto is reasonable to finalize for performance.