Improvisoitu elokuva : Eros-lyhytelokuvan tarinan luominen ilman käsikirjoitusta
Savela, Anni-Sofia (2017)
Savela, Anni-Sofia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017122222476
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017122222476
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin lyhytelokuvan tekemistä ja tarinan luomista ilman käsikirjoitusta, improvisaatiota käyttäen. Opinnäytetyössä käytiin läpi Eros-lyhytelokuvan tekoprosessi. Elokuvalla haluttiin nostaa esille perinteistä poikkeava tekotapa ja kokeilla sen toimivuutta käytännössä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli analysoida improvisaatiota elokuvan tekemisen työkaluna ja koota ohjeita improvisaation käyttäjille. Opinnäytetyö nojaa vahvasti tekijän omiin kokemuksiin ja havaintoihin, eikä siksi ole täysin objektiivinen. Havaintojen lisäksi opinnäytetyössä on käytetty lähteenä improvisaation, käsikirjoituksen ja näyttelijäohjauksen kirjallisuutta.
Tutkimuksen lopputuloksena oli, että improvisaatio on hyvin hyödyllinen tekotapa, jos sen käytön osaa kohdistaa oikein. Erityinen haaste improvisaatiota käytettäessä on kokonaisuuden hallinnan vaikeus. Improvisaatiolla ei siis ehkä saavuteta perinteistä draamankaarta noudattavaa elokuvaa, mutta sen sijaan sen avulla on mahdollista luoda jotakin uutta ja aitoa, niin näyttelijöiden ilmaisussa kuin tarinan rakenteessakin.
Tekijöiden, jotka suunnittelevat improvisaatioelokuvan tekemistä, kannattaa pohtia miten improvisaatiota haluaa elokuvassa käyttää ja millaisen elokuvallisen kokonaisuuden haluaa saavuttaa. Teki elokuvaa millä tyylillä hyvänsä, olisi tekijän aina syytä tietää mitä hän haluaa elokuvallaan sanoa ja saavuttaa. Opinnäytetyössä käsiteltiin improvisaatioelokuvan tekemistä käsikirjoittajan ja ohjaajan näkökulmasta, mutta mielenkiintoista olisi myös tutkia millaisia haasteita improvisaatio toi kuvaajalle ja muulle tekniselle työryhmälle.
Tutkimuksen lopputuloksena oli, että improvisaatio on hyvin hyödyllinen tekotapa, jos sen käytön osaa kohdistaa oikein. Erityinen haaste improvisaatiota käytettäessä on kokonaisuuden hallinnan vaikeus. Improvisaatiolla ei siis ehkä saavuteta perinteistä draamankaarta noudattavaa elokuvaa, mutta sen sijaan sen avulla on mahdollista luoda jotakin uutta ja aitoa, niin näyttelijöiden ilmaisussa kuin tarinan rakenteessakin.
Tekijöiden, jotka suunnittelevat improvisaatioelokuvan tekemistä, kannattaa pohtia miten improvisaatiota haluaa elokuvassa käyttää ja millaisen elokuvallisen kokonaisuuden haluaa saavuttaa. Teki elokuvaa millä tyylillä hyvänsä, olisi tekijän aina syytä tietää mitä hän haluaa elokuvallaan sanoa ja saavuttaa. Opinnäytetyössä käsiteltiin improvisaatioelokuvan tekemistä käsikirjoittajan ja ohjaajan näkökulmasta, mutta mielenkiintoista olisi myös tutkia millaisia haasteita improvisaatio toi kuvaajalle ja muulle tekniselle työryhmälle.