Sairaanhoitajan henkilö- ja käsihygienian toteutuminen dialyysiyksikössä
Järvinen, Perttu; Kaukonen, Hannu (2017)
Järvinen, Perttu
Kaukonen, Hannu
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801221514
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801221514
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien käsi- ja henkilöhygienian toteutumista eräässä pirkanmaalaisessa hemodialyysiyksikössä. Opinnäytetyön tehtävinä oli havainnoinnin kautta kuvata, millaista sairaanhoitajan käsi- ja henkilöhygienian toteutuminen dialyysiyksikössä on hemodialyysin aikana. Tavoitteena oli, että opinnäytetyön tulosten avulla pystytään jatkossa puuttumaan osastolla havaittuihin puutteisiin käsi- ja henkilöhygieniassa. Lisäksi opinnäytetyötä voidaan jatkossa hyödyntää hoitotyön koulutuksessa ja uusien työntekijöiden perehdytyksessä toimenpideosastolle.
Teoreettisiksi lähtökohdiksi opinnäytetyölle valittiin hemodialyysi ja sen aseptinen toteuttaminen, käsihygienia hoitotyössä, sekä henkilökohtainen hygienia hoitotyössä. Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista menetelmää. Aineistonkeruu suoritettiin havainnoimalla hoitotoimenpiteitä kohdeyksikössä keväällä 2017. Aineistonkeruun jälkeen aineiston analyysi suoritettiin manuaalisesti Excel-taulukkolaskentaohjelmaa käyttäen. Tulokset esiteltiin työvaiheisiin jaettuna.
Opinnäytetyön tulosten perusteella henkilöhygienia kohdeyksikössä oli hyvää. Sairaanhoitajat pukeutuivat puhtaisiin suojavaatteisiin ja huomioivat hyvin myös muita henkilöhygienian osa-alueita. Käsihygienian toteutumisessa sen sijaan oli puutteita. Käsidesinfektion laatua havainnoitaessa käsidesinfektio alkoi harvoin sormenpäistä ja oli usein ajallisesti liian nopea. Lisäksi huomattiin sairaanhoitajan jättävän melko usein käsidesinfektio suorittamatta ennen suojakäsineiden pukemista tai niiden riisumisen jälkeen. Hemodialyysissä käytettäviä neuloja ja kanyyleja käsiteltiin aseptisesti mutta niiden hävittämisessä särmäisjätteisiin oli puutteita.
Johtopäätöksinä voidaan todeta sairaanhoitajan henkilöhygienian olevan hyvällä tasolla kohdeyksikössä. Kuitenkin käsihygienian toteuttamisessa on puutteita. Tuloksista näkyy että kohdeyksikön sairaanhoitajat useimmissa tapauksissa ymmärtävät käsihygienian merkityksen, mutta käsidesinfektion laatu vaihtelee paljon ja joskus käsidesinfektio jää täysin toteutumatta. Jatkossa hemodialyysiosastolla voisi henkilöstön koulutuksessa tuoda esiin munuaispotilaiden infektioherkkyyttä, sekä edelleen korostaa käsidesinfektion merkitystä hoitotyössä.
Opinnäytetyön pohjalta olisi kiinnostavaa tutkia jatkossa syitä, joiden vuoksi käsidesinfektiossa on edelleen haasteita ja kuulla myös kohdeosaston sairaanhoitajien mielipiteitä asiasta. Lisäksi kyselytutkimuksen avulla voitaisiin selvittää sairaanhoitajien tietotasoa käsidesinfektion ja aseptisuuden suhteen.
Teoreettisiksi lähtökohdiksi opinnäytetyölle valittiin hemodialyysi ja sen aseptinen toteuttaminen, käsihygienia hoitotyössä, sekä henkilökohtainen hygienia hoitotyössä. Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista menetelmää. Aineistonkeruu suoritettiin havainnoimalla hoitotoimenpiteitä kohdeyksikössä keväällä 2017. Aineistonkeruun jälkeen aineiston analyysi suoritettiin manuaalisesti Excel-taulukkolaskentaohjelmaa käyttäen. Tulokset esiteltiin työvaiheisiin jaettuna.
Opinnäytetyön tulosten perusteella henkilöhygienia kohdeyksikössä oli hyvää. Sairaanhoitajat pukeutuivat puhtaisiin suojavaatteisiin ja huomioivat hyvin myös muita henkilöhygienian osa-alueita. Käsihygienian toteutumisessa sen sijaan oli puutteita. Käsidesinfektion laatua havainnoitaessa käsidesinfektio alkoi harvoin sormenpäistä ja oli usein ajallisesti liian nopea. Lisäksi huomattiin sairaanhoitajan jättävän melko usein käsidesinfektio suorittamatta ennen suojakäsineiden pukemista tai niiden riisumisen jälkeen. Hemodialyysissä käytettäviä neuloja ja kanyyleja käsiteltiin aseptisesti mutta niiden hävittämisessä särmäisjätteisiin oli puutteita.
Johtopäätöksinä voidaan todeta sairaanhoitajan henkilöhygienian olevan hyvällä tasolla kohdeyksikössä. Kuitenkin käsihygienian toteuttamisessa on puutteita. Tuloksista näkyy että kohdeyksikön sairaanhoitajat useimmissa tapauksissa ymmärtävät käsihygienian merkityksen, mutta käsidesinfektion laatu vaihtelee paljon ja joskus käsidesinfektio jää täysin toteutumatta. Jatkossa hemodialyysiosastolla voisi henkilöstön koulutuksessa tuoda esiin munuaispotilaiden infektioherkkyyttä, sekä edelleen korostaa käsidesinfektion merkitystä hoitotyössä.
Opinnäytetyön pohjalta olisi kiinnostavaa tutkia jatkossa syitä, joiden vuoksi käsidesinfektiossa on edelleen haasteita ja kuulla myös kohdeosaston sairaanhoitajien mielipiteitä asiasta. Lisäksi kyselytutkimuksen avulla voitaisiin selvittää sairaanhoitajien tietotasoa käsidesinfektion ja aseptisuuden suhteen.