Lääkehoidon turvallisuus kotihoidossa
Heinilä, Lissu (2017)
Heinilä, Lissu
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801261687
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801261687
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten lääkehoidon turvallisuus toteutuu kotihoidossa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeiden mukaisesti. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jolla opinnäytetyön tilaaja voi kehittää lääkehoidon turvallisuutta kotihoidossa, jos puutteita havaitaan. Työn tilaaja oli Rauman kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella eli määrällisellä tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksen kohdejoukko muodostui kotihoidon hoitohenkilöstöstä (N=106). Ai-neisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla e-lomakkeella sähköisesti. Vastaus-prosentiksi tuli 32 % (n=34). Aineisto analysoitiin tilastollisesti ja tulokset esitettiin prosentteina. Tuloksia havainnollistettiin kuvioiden avulla.
Tulosten mukaan kotihoidon lääkehoitosuunnitelmaan liittyvä osio toteutui melko hyvin. Esimiehen rooli lääkehoidon turvallisen toteutuksen arvioinnissa ja seuran-nassa ei toteutunut tai ei osattu sanoa toteutuiko se hyvin. Lääkehoidon täydennys-koulutuksen mahdollisuus oli osalle vastaajista vieras asia. Kaikki hoitajat eivät osanneet sanoa onko työyksikössä lääkevastaavaa. Tilanteissa, jolloin apteekki oli kiinni, lääkehoidon turvaaminen ei onnistunut kovin hyvin. Lääkehoidossa kaksois-tarkistus, lääkehoidon jatkuvuus sekä lääkkeiden vaikuttavuuden seuranta eivät to-teutuneet kovin hyvin neljäsosalla hoitajista. Lääkkeen määräämiseen liittyvät asiat kokonaisuutena olivat kotihoidon hoitajille vieraita. Muutamat hoitajat eivät osan-neet kertoa lääkkeen terapeuttista leveyttä eivätkä tunnistaneet lääkityshaitoille alt-tiita potilaita sekä käytössä olevia riskilääkkeitä. Lääkehoidon neuvontaan ja oh-jaukseen eivät kaikki hoitajat osallistuneet. Kanta-palveluun ohjaaminen lääkehoi-toon liittyen oli melko vähäistä. Kolmannes hoitajista ei osannut neuvoa potilaalle kuuluvia oikeuksia lääkehoidon vaaratapahtumissa. Potilasasiamiehen yhteystiedot tiesi vain kolmannes hoitajista. Hyvin toteutui oikean lääkkeen, oikealle potilaalle, oikeaan aikaan antaminen.
Kehitettävää tulosten perusteella löytyi, jotta lääkehoidon turvallisuus sekä laatu pysyisivät hyvällä tasolla. Jokaisessa osiossa oli parannettavaa ohjeisiin sekä käy-tännön toimintamalleihin liittyen. Kehittämisehdotuksena olisikin, että kotihoidon hoitajille järjestettäisiin lääkehoidon lisäkoulutusta.
Jatkotutkimushaasteena olisi uusia kysely samassa työyksikössä kertauskurssin tai muun lisäkoulutuksen järjestämisen jälkeen. Saman kyselyn voisi kysymyksiä muokkaamalla toteuttaa myös eri toimintayksikössä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella eli määrällisellä tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksen kohdejoukko muodostui kotihoidon hoitohenkilöstöstä (N=106). Ai-neisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla e-lomakkeella sähköisesti. Vastaus-prosentiksi tuli 32 % (n=34). Aineisto analysoitiin tilastollisesti ja tulokset esitettiin prosentteina. Tuloksia havainnollistettiin kuvioiden avulla.
Tulosten mukaan kotihoidon lääkehoitosuunnitelmaan liittyvä osio toteutui melko hyvin. Esimiehen rooli lääkehoidon turvallisen toteutuksen arvioinnissa ja seuran-nassa ei toteutunut tai ei osattu sanoa toteutuiko se hyvin. Lääkehoidon täydennys-koulutuksen mahdollisuus oli osalle vastaajista vieras asia. Kaikki hoitajat eivät osanneet sanoa onko työyksikössä lääkevastaavaa. Tilanteissa, jolloin apteekki oli kiinni, lääkehoidon turvaaminen ei onnistunut kovin hyvin. Lääkehoidossa kaksois-tarkistus, lääkehoidon jatkuvuus sekä lääkkeiden vaikuttavuuden seuranta eivät to-teutuneet kovin hyvin neljäsosalla hoitajista. Lääkkeen määräämiseen liittyvät asiat kokonaisuutena olivat kotihoidon hoitajille vieraita. Muutamat hoitajat eivät osan-neet kertoa lääkkeen terapeuttista leveyttä eivätkä tunnistaneet lääkityshaitoille alt-tiita potilaita sekä käytössä olevia riskilääkkeitä. Lääkehoidon neuvontaan ja oh-jaukseen eivät kaikki hoitajat osallistuneet. Kanta-palveluun ohjaaminen lääkehoi-toon liittyen oli melko vähäistä. Kolmannes hoitajista ei osannut neuvoa potilaalle kuuluvia oikeuksia lääkehoidon vaaratapahtumissa. Potilasasiamiehen yhteystiedot tiesi vain kolmannes hoitajista. Hyvin toteutui oikean lääkkeen, oikealle potilaalle, oikeaan aikaan antaminen.
Kehitettävää tulosten perusteella löytyi, jotta lääkehoidon turvallisuus sekä laatu pysyisivät hyvällä tasolla. Jokaisessa osiossa oli parannettavaa ohjeisiin sekä käy-tännön toimintamalleihin liittyen. Kehittämisehdotuksena olisikin, että kotihoidon hoitajille järjestettäisiin lääkehoidon lisäkoulutusta.
Jatkotutkimushaasteena olisi uusia kysely samassa työyksikössä kertauskurssin tai muun lisäkoulutuksen järjestämisen jälkeen. Saman kyselyn voisi kysymyksiä muokkaamalla toteuttaa myös eri toimintayksikössä.