Kuulutusmenettely -takavarikoidun omistajattoman omaisuuden menettämisseuraamus

Abstract

Tutkimuksen aiheena oli takavarikoidun omistajattoman omaisuuden kuulutusmenettely. Kuuluttamista säätelevä laki on säädetty vuonna 1925 ja takavarikoitua omaisuutta koskeva pakkokeinolaki vuonna 2014. Tavoitteena oli selvittää kuulutusmenettelyn nykyti-lanne ja vastaako se enää sille laissa annettua tarkoitusta käytännössä sekä saada kuulutusmenettelystä oikeudellinen näkemys. Tämän lisäksi tavoitteena oli kehittää kuulutusmenettelyyn siirtyvän omaisuuden julkista kuuluttamista käyttämällä nykypäivän tiedotuskanavia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja tiedonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastatteluja ja osallistuvaa havainnointia. Haastateltavia oli yhteensä viisi, ja he kaikki olivat kuulutusmenettelyn parissa poliisissa työskenteleviä alan asiantuntijoita. Osallistuvaa havainnointia käytettiin takavarikko- ja kuulutusmenettelyprosessien havainnoimisessa. Tutkimustulosten mukaan kuulutusmenettely on vanhentunut ja se ei toimi käytännössä. Menetelmällä on vain oikeudellinen vaikutus. Kuulutusmenettely tulisi saada lainsäädännön ja menetelmien osalta ajan tasalle. Omai-suuden yksilöintitietojen merkitys korostuu rikostutkinnassa ja kuulutusmenettelyn onnistumisessa. Poliisin pitäisi saada yhtenäinen ohjeistus kuulutusmenettelystä, ja tietojärjes-telmien pitäisi toimia siten, että varastetuksi ilmoitettu ja poliisin haltuun jäävä omistajaton omaisuus kohtaisivat. Lisäksi tulisi mahdollistaa yhtenäinen sähköinen tietojärjestelmä kuulutusten julkaisemiseksi verkossa. Kuulutusmenettelyn toimimattomuudella on myös heijastus vakuutusalaan.

The subject of the study is the public notice process made for confiscated unclaimed property. The law that regulates public notice process was legislated in 1925 and the law regu-lating confiscated property was legislated in 2014. The object was to examine the present situation of the public notice process and if it corresponds in practice to the demands that have been made for it in the legislation, and also get a juridical view of the public notice process. Besides this, the objective was to improve the visibility of the property that ends up to public notice process by using presentday information channels. The study was made as a qualitative research and the research methods used were theme interviews and participant observation. The Interviewees were five specialists and all of them were persons working with the public notice process. All interviewees have worked in police investigations for quite a long period. Participant observation was used for observing the confiscation process and the public notice process. The results of the study indicate that the public notice process is outdated, and it does not work in practice. Now the process has only a juridical impact. The public notice process should be renewed from the juridical and methodological point of view. The importance of property identification is emphasized in crime investigation and in the successful public notice process. The police should have consistent instructions about the public notice process. In addition, the information systems should work so that information about property that is reported stolen and the unclaimed property possessed by the police convene. Besides this, it should be permitted to publish public notice notifications in common service on