Korkeatehoisen intervalliharjoittelun vaikutukset maksimaaliseen hapenottokykyyn, verenpaineeseen ja koettuun elämänlaatuun
Auvinen, Eetu; Taka-aho, Renate (2018)
Auvinen, Eetu
Taka-aho, Renate
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802202617
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802202617
Tiivistelmä
Korkeatehoista intervalliharjoittelua (HIIT-harjoittelu) on tutkittu paljon viime vuosikymmenen aikana. HIIT-harjoittelun tiedetään edistävän hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa, mutta sen vaikutukset verenpaineeseen ovat epäselviä. Fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin, mutta HIIT-harjoittelun vaikutuksista siihen on vain vähän tietoa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää pitkäkestoisen ja lyhytkestoisen
korkeatehoisen intervalliharjoittelun vaikutuksia maksimaaliseen hapenottokykyyn, verenpaineeseen ja koettuun elämänlaatuun.
Kvantitatiivisen tutkimuksen perusjoukkona olivat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Kotkan kampuksen 19–30-vuotiaat perusterveet opiskelijat. Koehenkilöt (N=11) satunnaistettiin pitkäkestoisen intervalliharjoittelun (n=3), lyhytkestoisen intervalliharjoittelun (n=4) ja tasavauhtisen aerobisen harjoittelun (n=4) ryhmiin. Interventiojakson kesto oli kuusi viikkoa. Koehenkilöt harjoittelivat itsenäisesti kaksi kertaa viikossa. Harjoittelu toteutettiin juosten.
Koehenkilöt suorittivat polkupyöräergometritestin ennen ja jälkeen interventiojakson. Lisäksi he vastasivat RAND-36-kyselyyn ja heidän verenpaineensa mitattiin mittaustilaisuuden yhteydessä. Interventiojakson aikana koehenkilöt kirjasivat harjoituskalenteriin tietoa koetusta harjoittelun intensiteetistä sekä keski- ja maksimisykkeestä. Aineiston analyysi toteutettiin Microsoft Excelillä.
Tuloksia ei voida yleistää pienen otannan vuoksi, mutta ne antavat viitteitä HIIT-harjoittelun fyysistä ja psyykkistä terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Opinnäytetyö noudattaa aiempaa tutkimusnäyttöä siitä, että HIIT-harjoittelu saattaa olla tehokkaampi tapa maksimaalisen hapenottokyvyn kehittämiseen kuin tasavauhtinen aerobinen harjoittelu. Tässä opinnäytetyössä HIIT-harjoittelun vaikutus verenpaineeseen oli ristiriitaista.
korkeatehoisen intervalliharjoittelun vaikutuksia maksimaaliseen hapenottokykyyn, verenpaineeseen ja koettuun elämänlaatuun.
Kvantitatiivisen tutkimuksen perusjoukkona olivat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Kotkan kampuksen 19–30-vuotiaat perusterveet opiskelijat. Koehenkilöt (N=11) satunnaistettiin pitkäkestoisen intervalliharjoittelun (n=3), lyhytkestoisen intervalliharjoittelun (n=4) ja tasavauhtisen aerobisen harjoittelun (n=4) ryhmiin. Interventiojakson kesto oli kuusi viikkoa. Koehenkilöt harjoittelivat itsenäisesti kaksi kertaa viikossa. Harjoittelu toteutettiin juosten.
Koehenkilöt suorittivat polkupyöräergometritestin ennen ja jälkeen interventiojakson. Lisäksi he vastasivat RAND-36-kyselyyn ja heidän verenpaineensa mitattiin mittaustilaisuuden yhteydessä. Interventiojakson aikana koehenkilöt kirjasivat harjoituskalenteriin tietoa koetusta harjoittelun intensiteetistä sekä keski- ja maksimisykkeestä. Aineiston analyysi toteutettiin Microsoft Excelillä.
Tuloksia ei voida yleistää pienen otannan vuoksi, mutta ne antavat viitteitä HIIT-harjoittelun fyysistä ja psyykkistä terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Opinnäytetyö noudattaa aiempaa tutkimusnäyttöä siitä, että HIIT-harjoittelu saattaa olla tehokkaampi tapa maksimaalisen hapenottokyvyn kehittämiseen kuin tasavauhtinen aerobinen harjoittelu. Tässä opinnäytetyössä HIIT-harjoittelun vaikutus verenpaineeseen oli ristiriitaista.