Korkeatehoisen intervalliharjoittelun vaikutukset maksimaaliseen hapenottokykyyn, verenpaineeseen ja koettuun elämänlaatuun

Abstract

Korkeatehoista intervalliharjoittelua (HIIT-harjoittelu) on tutkittu paljon viime vuosikymmenen aikana. HIIT-harjoittelun tiedetään edistävän hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa, mutta sen vaikutukset verenpaineeseen ovat epäselviä. Fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin, mutta HIIT-harjoittelun vaikutuksista siihen on vain vähän tietoa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää pitkäkestoisen ja lyhytkestoisen korkeatehoisen intervalliharjoittelun vaikutuksia maksimaaliseen hapenottokykyyn, verenpaineeseen ja koettuun elämänlaatuun.

Kvantitatiivisen tutkimuksen perusjoukkona olivat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Kotkan kampuksen 19–30-vuotiaat perusterveet opiskelijat. Koehenkilöt (N=11) satunnaistettiin pitkäkestoisen intervalliharjoittelun (n=3), lyhytkestoisen intervalliharjoittelun (n=4) ja tasavauhtisen aerobisen harjoittelun (n=4) ryhmiin. Interventiojakson kesto oli kuusi viikkoa. Koehenkilöt harjoittelivat itsenäisesti kaksi kertaa viikossa. Harjoittelu toteutettiin juosten.

Koehenkilöt suorittivat polkupyöräergometritestin ennen ja jälkeen interventiojakson. Lisäksi he vastasivat RAND-36-kyselyyn ja heidän verenpaineensa mitattiin mittaustilaisuuden yhteydessä. Interventiojakson aikana koehenkilöt kirjasivat harjoituskalenteriin tietoa koetusta harjoittelun intensiteetistä sekä keski- ja maksimisykkeestä. Aineiston analyysi toteutettiin Microsoft Excelillä.

Tuloksia ei voida yleistää pienen otannan vuoksi, mutta ne antavat viitteitä HIIT-harjoittelun fyysistä ja psyykkistä terveyttä edistävästä vaikutuksesta. Opinnäytetyö noudattaa aiempaa tutkimusnäyttöä siitä, että HIIT-harjoittelu saattaa olla tehokkaampi tapa maksimaalisen hapenottokyvyn kehittämiseen kuin tasavauhtinen aerobinen harjoittelu. Tässä opinnäytetyössä HIIT-harjoittelun vaikutus verenpaineeseen oli ristiriitaista.

High intensity interval training (HIIT) has been studied extensively in the last decade. Research has shown that HIIT promotes cardiorespiratory function, but the effects directly on blood pressure remain unclear. In general, physical activity has proven a positive impact on mental health. Effects of HIIT on mental health have not been extensively studied. The objective of this quantitative study was to investigate the influence of two different (long-duration and short-duration) HIIT protocols on maximal oxygen uptake, blood pressure and health-related quality of life.

The participants were recruited from South-Eastern Finland University of Applied Sciences Kotka campus. Healthy subjects at the age of 19–30 (N=11) were randomised into long-duration HIIT group (n=3), short-duration HIIT group (n=4) and moderate intensity continuous training (n=4) group. The subjects participated in two weekly running sessions in a sixweek follow-up period.

The subjects' maximal oxygen uptake, blood pressure and health-related quality of life (RAND-36-survey) were measured before and after intervention. In addition, the subjects kept record of perceived exertion, mean and maximum heart rate. Statistical analysis was conducted using Microsoft Excel.

The results of the thesis cannot be generalized, due to a small sample size. This thesis provides preliminary evidence about effects of high intensity interval training on physical and mental health. Our results support previous studies that have conducted that HIIT might be superior to moderate intensity training for increasing VO2MAX. In our thesis the effects of HIIT on blood pressure were contradictory.